Jotain valmista, paljon keskeneräistä

Otinpa vielä tuoreen kuvan jo aiemmin kuvaamistani tekeleistä, nukesta ja pinkkipörrörasoista. Toivottavasti tekevät kauppansa 3.12.
Taannoin vieraillessani Löytöpalassa, paikallisessa kangaskaupassa ostamassa tuota nukkea varten ruskeaa college-kangasta bongasin roskiksessa valkoisen kangassuikaleen ja kysyin tietysti, saanko dyykata sen. Sain luvan - ja lisäksi sain följyyni muovikassillisen muitakin kangassuikaleita, pakkojen leikattuja päitä, jotka oli jemmattu pussiin mahdollisia tarvitsijoita varten. Yhdestä sieltä kassista löytämästäni valkoisesta suikaleesta ompelin sitten pari kirjanmerkkiä ja koristelin tusinan tulitikkuaskeja (askitkin olin saanut lahjaksi pikkuserkulta, joka oli tuonut niitä itänaapurista). Jäi suikaletta vielä pitkästi jäljelle, halusin vain pikipäin kokeilla tuollakin tavoin ompelukoneeni tähtikuviota, jota olin tuohon nuken paidanhelmaan ja hihansuihin jo kokeillut.
Tuo tummanharmaa sukantekele on hieman murheellinen. Aloin eilen illansuussa neuloa sukkia isälleni joululahjaksi kaiketi. En ollut vielä ehtinyt pitkällekään, kun sain siskon viestin isää koskien. Tuli sellainen kaihertava pelontunne, ehdinkö saada sukkia isälle käyttöön saakka, jos vitkuttelen jouluun asti. Toki nuo valmistuvat tämän viikon mittaan. Teen näistä pitempivartiset kuin edelliset isälle tekemäni sukat, ajattelin, että sillä tavoin hän helpommin löytää oikean parin, kun koossa on selvä ero. Näihin teen patenttineuleena myös paksummat ja toivottavasti lämpimämmät lavat.

Mitä kaikkea muuta onkaan kesken... Kuuntelin täällä lauantaina melkein yksin ollessani pitkästä aikaa cd:itä, mm. Loirin Leino-tulkintoja. "Ah, painuva päivä" kolahtaa aina: "Niin paljon, niin paljon ois tointa ja työtä..."