Hökellystä

Alkoipa marraskuu jotenkin hektisen tuntuisesti. Asioita tupsahtelee aina klimpeissä. Eilen sovittiin työparin kanssa, että hän pitää tänään vapaapäivänsä, kun ½-open pitäisi oleman tulossa kaverikseni toiselta koululta. No, aamulla tuli tekstiviesti puolikkaalta, ettei hän irtoakaan. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun sähköpostiin oli tullut muistutus tämän iltapäivän palaverista, johon minun olisi pitänyt irrota viimeiseltä tunnilta ja jonka olin tyystin unohtanut. Onneksi koulunkäyntiavustaja olikin yllättäen vapaana, joten sain hänet sijaisekseni viimeiselle tunnille, jotta pääsin monikulttuurisuushankkeen ohjausryhmän palaveriin.
Eka oppitunti meni mukavan rauhallisesti, oppilaat tekivät omia hommiaan ja me teimme kaikessa rauhassa karttatehtäviä maahanmuuttajaoppilaiden kanssa, kun rehtori tuli tunnin lopussa sanomaan, että minun pitäisi soittaa välitunnilla stj:lle. Äh, se tietää yleensä huonoja uutisia. Stj sanoi, että S2-määrärahoja vähennetään ensi vuonna, mistä syystä minun työnkuvani tulee muuttumaan. Käyttikö hän vielä sanaa "totaalisesti"? Siksi minun pitäisi käydä stj:n luona palaverissa, halutessani voisin pyytää mukaani työsuojeluvaltuutetun - vai olikos se ammattijärjestön asiamiehen (no joka tapauksessa tietyn open meidän koululta). Vasta jälkeen päin aloin miettiä, muuttuuko työnkuva heti joulun jälkeen vai vasta ensi syksynä. Kaikki selviää palaverissa, joka pitäisi nyt järjestää pikapuoliin. Joko menen torstaina yksin tai alkuviikosta sen henkisen tuen kanssa, riippuen, mitä stj vastaa sähköpostiini.
Toinenkin oppitunti meni vielä aika mukavasti, mutta kolmas ja neljäs tunti olivat pinnaa kiristäviä. Tietysti pinnani oli jo valmiiksi kiristynyt näiden palaveri- ja työhuolien takia, mutta kyllä pari poikaa edesauttoivat venyttelemällä hermojani. Tähän väliin voisin kertoa vielä sellaisesta poikkeuksesta, että musiikin opettaja kysyi, voisinko olla hänen sijaisenaan perjantaina iltapäivällä kaksi tuntia. Ja tietenkin menin hövelisti lupaamaan, tsekattuani luokkamme lukujärjestystä ja kysyttyäni työparilta. Minun on vaikea sanoa "ei". Ja olenhan tuolla töissä sillä periaatteella, että teen mitä pyydetään, valikoimatta. Saa pitää peukkuja mulle perjantaina. (Jos kohta torstainakin.)
Vaan enpä kyllä kadehdi rehtorinkaan päivää, hän kun joutui selvittelemään erästä vahingontekoasiaa ja sitten vielä toistakin rikkomusta, jota en nyt tässä erittele.
Ajattelin, että jospa itse pitäisin sitten huomenna sen vapaapäiväni. Tunnen olevani sen tarpeessa.