Tarkoittaisipa tuo otsikko (pelkästään) sitä, että olen nauttinut annoksen (mieluiten aimo-) Sanaa joko korvain tai silmäin kautta. Mutta kyllä mä nyt viittaan lähinnä siihen, etten sitten pitänyt lupaustani, että eilisiltainen postaus olisi lokakuun viimeinen. Tänään on lokakuun viimeinen ja tänään ja tässä tulee sitten lokakuun viimeinen.
Ensin tuo sama valokuva, jonka postasin jo aikaisemmin, viikko sitten otettuani sukat lähetyspiiristä mukaani entrattavaksi.
Tänään ennen kuin lähdin lähetyspiiriin ja samalla viemään sukkia, otin vielä kuvan valmiistakin. Nämä ovat siis vain puolilavasta varvaskärkeen minun teelmääni. Varsi ja kantapää ovat tuntemattoman puurtajan siistiä käsialaa.
Lopuksi pieni mutta tärkeä tiedote: poika on saapunut Suomeen ja opiskelupaikkakunnalleen. Serkun äiti tuossa jo lähetyspiirin aikana mulle soitteli, että onko pojista kuulunut mitään. En sitä ennen ollut itse edes muistanut, että poikien pitäisi tänään palata. Laitoin kotona tekstarin, johon tulikin pikapuoliin vastaus: "Täällä ollaan jo."
Voi, minä katselin ruutua vähän liian kaukaa ja luin ensin otsikon "Sahansyöntiä". Tovin ehdin kummastella, minkälaisen uuden harrastuksen nyt olet aloittanut, mutta ei nyt sentään..;)
VastaaPoistaMukulana uhosin kerran, että "mulla on niin nälkä, että voisin syödä vaikka ittesitojan" - sen aikainen traktorilla vedettävä puintiapuväline, joka siis sitoi lyhteet puimista varten. Sain sitten kuulla siitä veljeltäni "Kauniin Veeran" säveliin sanoitettua pilkkalaulua...
VastaaPoista