Kaukana kavala maailma

(Kuvan ryöväsin netistä, Laura Nuutisen jutusta Ilomantsin lukion sivulla. Syyllistyin tekijänoikeusrikokseen?)

Eilen oli niin hektinen ehtoo, etten joutanut kirjoitella mitään. Meillä oli kokous työpäivän jälkeen, ja sieltä kotiin päästyäni vaihdoin omialtaaset kuteet, kokosin kimpsut ja pyöräilin käsityöpiiriin.

Sekä kokouksesta että käsityöpiiristäkin voisi jotain kirjoittaa, mutta keskityn ainakin aluksi koulupäivän antiin ja erityisesti viimeiseen tuntiin. Olin odottanut jo pari viikkoa tuota torstain viimeistä tuntia - aina siitä saakka, kun kuulin, että koululle on tulossa "Kaukana kavala maailma" - Aleksis Kiven teksteihin pohjautuva esitys. Lämmittelin katsomalla Nummisuutarit, jonka joku oli tallentanut vissiin aivan mua varten. (Minä tunnen väkeni ja väkeni tuntee minut.)

Meidän koululla ei ole olemassa kunnollista esityspaikkaa, ei näyttämöä, estradia, auditoriota... Eikä tiemmä milloinkaan tulekaan. Täällä päin esittävä näyttämötaide ei ole suuressa huudossa (Korkeintaan EI-huutoa kuuluu.) Niin että jos rahaa sattuisi joskus kunnalla olemaan siihen kauan odotettuun remonttiin, niin näyttämöä lienee silti turha odottaa.

No, tietäen, että Aleksis Kiven tekstit ovat haasteellisia nykylapsille ja että nämä oppilaamme eivät ole muutenkaan tottuneet näytelmiin, koetin valmistaa niitä oppilaita, jotka luokassamme torstaiaamupäivänä olivat. Kerroin Nummmisuutarien juonen lyhyesti, koskapa iltapäivän ohjelmarunko oli tiedossa, mm. Eskon häälaulu, Eskon ja Jaakon dialogi sekä Eskon ensihumala.

Menin velvollisuudentuntoisena istumaan erään poikakolmikon taakse, jonka arvelin äityvän häiröksi. Oikein arvattu. Koetin kuitenkin nauttia esiyksestä - ja onnistuinkin niin hyvin kuin se siinä oli mahdollista.

Esittäjinä olivat Erkki ja Henry Räsänen. Erkki lauloi itseään kitaralla säestäen omasäveltämänsä Eskon häälaulun sekä juomalaulun näytelmästä Olviretki Schleusingenissä: "Terve ruskee ohranneste..." Kävin kiittelemässä esityksen jälkeen, että melodiat vetivät vertoja itsensä Merikannon sävelille, joita toki myös kuultiin, kun esitys päättyi runoon Onnelliset.

Kotona etsin sitten netistä tietoa Räsäsistä ja sain selville, että tuo Erkki on vuoden 2001 tangokuningas.(Pikku?)serkkunsa Henry oli todella lahjakas hänkin, ammattinäyttelijöiden veroisesti esitti Eskoa.

Välillä tuli mieleen, että menikö taas helmiä sioille, mutta kyllä tänään ainakin yksi oppilas kehui ja kiitteli esitystä. Tsetseenityttö.