Lomalaisen väliaikakuulumisia

Nyt on kierrettynä osa sukulaisista, etunenässä vanhukset, miehen äiti ja minun vanhempani. Osa sisaruksistakin rookattiin, kutakuinkin kolmannes niin minun kuin miehenkin sisarusparvesta, perjantaina etelässä, sunnuntaina pohjoisessa. Samalla jaeskelin jo osan perinteisesti joululahjoiksi hankkimistamme OLL:n lähetyskalentereista. Lauantaina oli välipäivä matkustelussa, sen käytin enimmäkseen leipomiseen. Auoin ja niputin myös kahvipusseja, joita sisko laittoi mukaani. Pengoin myös tädin mukaamme laittamia mokioomia. En siis ollut lainkaan ehtinyt siivoskennella viikonlopun aikana. Ja tänään sitten aamupäivällä meille tuli auton ostaja. Ja tietenkin hänen piti tulla sisälle allekirjoittamaan papereita. Olin jättänyt täksi aamuksi erään laatikon setvimisen. Sisko oli tyhjäillyt äidin arkkua (siis sellaista kapiokirstua, ei äidillä vielä sen kummempaa arkkua ole. Ja jos olisi, sitä tuskin pengottaisiin.) Sain matkaani paffiloorallisen ompelulankoja, kuminauhoja ja muuta ompelutarviketta, joita sisko oli perannut mamman arkusta. Ne oli mulla levällään ruokapöydällä, kun se autonostajatäti tuli. Vasta myöhemmin huomasin, että samaan aikaan eteisen lattialla oli kauhea roskakuupano, jonka mies oli siihen lakaissut (ja jättänyt, kun ei ollut löytänyt putukiffeliä). Jos ei se täti kauhistellut mun lankakasaani, niin taatusti tuota rikkakasaa, kahta täysinäistä pyykkikoria, roinan peitossa olevaa pakastimenpäällystää ja haalareita ja kumppareita porstuan lattialla.
Nyt äkkäsin, miksi en tykkää, kun meillä tehdään niin usein autokauppoja.
No, kun oikeen sisuunnuin, rupesin kantamaan huonekasvejani kylpyyn. Suuri osa kuivattelee nyt itseään lauteilla, mutta olkkarin toisella ikkunalla taitaa olla toinen mokoma kylvetettäviä. Urakka keskeytyi, kun kiiruhdin lähetyspiiriin. Koetin samalla saada kaupasta leca-soraa, muttei siinä kaupassa ollut, jossa kerkesin poiketa. Laittaisin etupihan ikkunalle vielä toisenkin pitkän kukkalaatikon puolilleen leca-soraa, johon saisin sitten purkit asetella. Olen niin kyllääntynyt siihen, kun kastelemastani kukkapurkista alkaa valua ikkunalaudalle ja lattialle kuravettä.

Lähetyspiirissä teimme vähän inventaariota, mitä kaikkia tuotteita meillä on valmiina joulumyyjäisin. Kesäisiltä Evankeliumijuhlilta jäi jos jotakin - mm. vissiin kaikki tekemäni isoäidinneliötyynyt... Vähä sieppaa :(
Toin pois myös muutaman keväällä vääntämäni koivurisukranssin, kun Aino meinasi niitä olla roskiin nakkaamassa! (Roskiin, biojätettä!!) Irrottelin niistä keväiset koristukset, ja nyt ne taas kelpaisivat kranssipohjiksi.