Voorumin antia

Raahen ja lähiseudun opettajilla oli tänään VESO-koulutuspäivä Raahen lukiolla. Osa toisten kuntien opettajista olivat olleet Voorumilla jo eilen. Minä lähdin kävelemään kahdeksan jälkeen ja ehdin hyvin ilmoittautumaan ja kahville. Onneksi olin jälleen muistanut ottaa mukaani oman termosmukin, sillä - kuten arvelinkin - kahvitarjoilussa oli kertakäyttömukit. Kun kahvilippuja oli materiaalikansion välissä peräti neljä kipaletta, niin pahimmillaan keskiverto-ope sotki neljä kartonkimukia, ellei hoksannut ottaa sitä ensimmäistään följyynsä. Rohkenen epäillä, ettei monikaan ottanut, ehkei kukaan.
Tällä kertaa VESO-päivä oli erityisen antoisa, koska siihen sisältyi kaksi omavalintaista pajatyöskentelyä. Heti samana aamuna, jolloin pajavaraus netissä avautui, olin jo seitsemältä ilmoittautumassa käsityöpajaan, peläten, että se täytyy hetkessä. Halusin sinne ihan omaksi ilokseni, tuskin koskaan enää kuitenkaan tulen opettamaan tekstiilitöitä. Toinen valitsemani paja sen sijaan palveli mielestäni nykyistä rooliani erityisopetustiimissä: "Keinoja tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen tueksi".
Käsityöpajan vetäjä Elina oli laittanut esille monenlaisia ideoita, sementtitöistä huovutukseen ja kaikkea siltä väliltä. Otin kännykkäkameralla kuvan oppilaille tehdyistä mallitaitoksista, siitä, miten neliönmuotoisista kahvipussin palasista saadaan koottua paksu pannunalunen. Olen nähnyt sen ohjeen netissä, mutta en osannut toimia ohjeen mukaan. Nyt sain miltei kädestä pitäen siihen opastusta. Kuva voi olla silti hyvinkin tarpeen, jos alan ährätä pannunalusta. Jätin tahallaan rajaamatta yläreunan pois, kun sieltä pilkistää eismerkkejä siitä työtavasta, jota tänään pääsimme kokeilemaan: "paperista kangasta". Paperilakalla (kuulemma eri aine kuin decoupagé- eli liimalakka) sivellään pehmeä paperi (servetti, sanomalehden sarjakuvat...) kahteen kertaan, välillä kuivattaen esim. hiustenkuivaajalla. Täysin kuivuneesta paperista halutulla tavalla leikatun palan taakse silitetään liimakangas, sen jälkeen paperi on valmista ommeltavaksi. Kuvassa näkyy paperista tehdyn pussukan nurkka sekä pefletin päälle ommeltua hiirimattoa.

Me saimme kokeilla paperin lakkaamista, mutta koska se ei olisi ehtinyt kuivua työstettäväksi, oli Elina lakannut servettejä valmiiksi. Tehtävänä oli ommella servettikuviolla somistettu pellavapussukka.

En raaskinut käyttää tarjolla olleita pitsinauhoja, vaan keräsin kirpparilta ostetusta nappipussista nuo neljä somisteeksi. Auringonkukan valitsin tietenkin toisen blogini nimen mukaisesti. Kotona en löytänyt miehen kameraa, joten räppäsin tämänkin kuvan kännykkäkameralla.

Oli meillä päivän aikana pari luentoakin, Sam Inkinen ja Esko Valtaoja, mutta ei niistä sen enempää. Huivivirkkaukseni kuitenkin edistyi.