Ei, emmä niistä muovisista kaluusta emooksia oo tekemäs.
Herättyäni sanoon miehelle:"Arvaas, millä ajoon unisnani töistä kotia." Se arvas ensi jotta traktorilla ja sitte katepillarilla, mutta jo kolomas arvaus osuu ihan kohorallensa: "Panssarivaunulla".
Mullon ruokapöytä taas lastis, ompelukones ja saumuri täyttää puoli pöytää. Kauhia sonka tuloo aina kun jotaki teköö. Toin joukohnani käsityöpiiristä kahareksan painettua tyynyliinaa jokka ompelin saumurilla. Siitä, saumurista, tuloo putua kiffeli täytehen, kun joutaas sen siihen koholia. En oo viä joutanu. (Vähä otti mun luonnolleni, kun lujin jonku päivitystä feispuukis, jotta mukava kun on tupa laikiana. Ei se ny joukaa nuon sitä kirioottanu, mutta sitä se tarkootti.)
Niin jotta ei maharuttu ruokapöyrän äärehen syömähän taaskaa. Sen verran tein lakiaa köökin puolella, jotta maharuun teköhön pitsaa. Kun pyörittelin taikinanpaloja toisiansa vasten, niin muistin, kuinka äitee teki emooksia leipätaikinasta. Ei mun klöntiistäni tuu niin komiaa, siloosta ja pyöriää.
Ny siä orottaa julumettu tiski. Tulin horviksi istahtamahan, kun ottaa kinttuuhin.
Non vissihin tää asijauheesta ja hapinesta kulukenu kattomas, joko moon palijastanu kierrätyskonstini. (Valehen kautta.)
Emmä niille muovivehkehille oo itte keksiny muuta käyttöä kun meinaan panna ne kukkaruukun pohojalle salaojavärkiksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti