Asian torellinen laita

No nyk kum moon reheelly sillä, jotta mua on ammuttu päähän, niin on korkia aika asiaa seliittää. Jottei se ny niin traakista ollu, kun vois luulla.
Tämä tapahtuu silloon, kummolin viä mukula, joku alakouluikäänen. Soli sellaanen sateenen kesäpäivä, menin hetkeksi ittekseni saretta pitämähän telttahan, jokoli pystytetty tuvan vierehen kempuralle meille mukuloolle viihrykkeheksi. (Ja kai isä ja äitee kuvitteli, jotta kakarat mekastaas siä pihalla, ja tuvas olis välillä vähä hiliaasempaa). Yhtäkkiä jokin kopahti mun päähäni, vasempahan ohimohon hiusrajahan, niinku joku olis nakannu nyrkinkokoosen kiven teltankatolle. Koittelin ottaani, ja olihan siinä piäni ärämäki, josta vuoti vähä verta. Ja kun kattoon teltan kattohon, niin siinoli pieni pyöriä reikä, niinku koinsyömä.
Tuvas sitte selevis, jotta mun keskimmäänen velijeni (ei se gramofonin neulalla rokotettu eikä se, joka nakkas pommin hellahan) oli ollu vinttikamarin ikkunas ja tähäränny sieltä ilimapistoolilla jotaki lintua, jokoli istunu siä teltanharialla, oliskohan ollu räksä. Ja oli sitte saanu jyvälle ja koittanu posahuttaa. No, lintu oli vissihin päässy karkuhun, mutta minen ollu osannu varua. Eikä ollu tullu velipoijan mielehen, jotta joku vois olla teltas.
Eihän siinä kuinkaa käyny (jos se lintuki pääsi säikähryksellä), kun pikkuusen tuli kipiää. Ja saanpahan reheellä...