Vähäkö mua ärsyttää...

...kun joka paikassa ja koko ajan puhuttiin intiaanikesästä ja lämpöennätyksistä! Ei täällä vain tietty sellaisista mitään! Vaan ei tämä Pohjois-Suomi olekaan mikään huomion tai maininnan arvoinen osa Suomea, puolet vain pinta-alasta :-(

No, minä ärsytän takaisin ja länttään näkyville kuvan Romanian kesästä ja kukkuraisista toripöydistä.
Oikeastaan nuo vesimelonit sun muut herkut liittyvät hyvin etäisesti tämänpäiväiseen kiitosaiheeseeni. En mä nyt niin ärsyyntynyt ole viitsinyt olla, kun (vilpoisemmastakin) pihasta ja muusta riittää piristystä päivään kuin päivään. Vaikka suurin osa tämänkin syksyn sadostamme on peräisin Kanttorilan puutarhasta, niin on omakin piha sentään jotain tuottanut. Tänään esmes olemme nauttineet oman maan potuista lohikeitossa (mieskin kehui makua). Lisäksi säilöin suurta iloa ja jopa ylpeyttä tuntien kaikki kahdeksan avomaankurkkua, jotka perenna-Liisalta saamaani taimi tuotti. Parin viikon päästä maistetaan.

Onni yksillä, kesä myös.
Eikun onni yksillä, olkoon kesä sitten toisilla.