Facebookissa oli kehotus liittää tämä banneri omaan blogiin. Vaikka uskonkin, että vakiolukijoille on entuudestaan aivan tuttua kauraa sekä Suomen Lähetysseuran että Kirkon Ulkomaanavun mahtavat ideat, niin linkitänpä kuitenkin. Koskaan ei voi tietää, kuka tulee käymään, kuten vanhassa mainoksessa niin viisaasti todettiin (ennen mainoksetkin olivat parempia kuin nykyään...)Sekä minä että mieheni olemme sekä saaneet että antaneet ystäville lahjoja kauas. Keskivertosuomalaisella nurkat pursuavat roinaa, siksi on yleensä paljon järkevämpää lahjoittaa aineettomia lahjoja ja hyvää mieltä - ja mikä tärkeintä, samalla antaa jotain niille, jotka oikeasti tarvitsevat.
Tuo Toisenlainen lahja on Kirkon Ulkomaanavun kautta tapahtuvaa avustamista, Suomen Lähetysseuralla vastaavasti on "Onnen lahjat".
Koska 50-vuotispäiväni lähestyy vääjäämättä - ja koska en voi tietää, ehtiikö Jeesus tulla takaisin ennen sitä (tai minä kuukahtaa) - niin olen jo hyvän aikaa suunnitellut, mitä haluan syntymäpäivältäni ja erityisesti mitä EN halua.
Lahjoja minä EN halua, sen aion kertoa hyvissä ajoin kaikille läheisille. Aionpa varoittaa työnantajaakin, etten halua ottaa vastaan kunnan viiriä taikka standaaria, mikä liekään. Eivätkä saa kollegat kerätä minulle rahaa. Jos tahtovat, niin laittakohot KUA:lle tai SLS:lle (tai vaikka SPR:lle, jos nuo kirkolliset eivät kelpaa).
Kukat lasketaan lahjoiksi nekin. Kevättalvinen synttäri ei mahdollista kedonkukkakimppua, jollainen saattaisi tulla kysymykseen. Sen sijaan mielikuvituksekas synttärivieras voisi tulla vaikka pajunoksasta tehdyn virpomavitsan kanssa. Ei ole mielestäni viisasta, että kerralla saa monta kimppua, jotka sitten lakastuvat yhtä aikaa. Kuulostaako liian rationaaliselta? Ei voi mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti