Kyröntiellä

Taas yksi diakuvasta valkokankaalta otettu kuva. Siinä on etualalla esikoiseni ja tyttäreni sekä siskon esikoinen, käsittääkseni Askares-Piikun ja Pirpon seurassa. Kyröntiellä astelee erikokoisia miehenpuolia. Isäntäainesta.
Miksi jokivainioille johtavaa hevostietä sanotaan kyröntieksi, siihen minulla on kaksi teoriaa. Alhaalla virtaava pieni luoma on Kyrönjoen yläjuoksua. Toisaalta sana "kytö" taipuu astevaihtelun takia pohjalaisittain kyröksi. Alhaalla jokivarressa olleet pellot lienevät olleet kytöpeltoja eli aikanaan kaskettuja.
Niitä ei tässä kuvassa näe, sinne oli kilometrin kävely tuon metsän taakse. Kuvassa näkyvät pellot ovat tunkiovainio etualalla oikealla, koska se oli heti navetan takana. Isoveli kärräsi lantaa ja huolehti, että tunkio oli säännöllinen, tasainen ja komea... Sitä ei valitettavasti tässä kuvassa näy. Vasemmalla etualalla oli pieni laidun, sen takana prunnivainio ja siitä seuraavana metsän reunassa kontopelto. Tunkiovainion takana oleva pelto oli milloin perunalla, milloin kauralla ja milloin heinällä, vuoroviljelyperiaatteiden mukaisesti. Olipa siinä joskus sokerijuurikastakin ja turnipsia. Muistan vielä edellämainitun laitumen laidassa vanhan turnipsikuopan, jonka tilalle aikanaan rakennettiin AIV-säiliö.

Oikeassa laidassa ennen metsän reunaa oli vielä kaksi vainiota, useimmiten heinällä, mutta välillä laitumena ja viljallakin. Niiden vainioiden välistä kaartui vanha kyröntie, joka oli kappaleen matkaa yhteinen naapurin kanssa. Myöhemmin tehtiin suorempi (ja jyrkempi) tie omille vainioille. Tuo vanha tie oli hauska, mutkikas ja mukavasti pölisevä. Punertava savinen hiekka oli pehmeää ja kuivaa, sitä oli hauska tomajuttaa mennessänsä. Uuden tien varressa kasvaa vatukkoa, josta joskus joku naapuri saattoi käydä hakemassa ennen meitä, ja äiti oli tosi pahana...

Mainittakoon vielä, että konto = turve. Kontopellolta nousi yhäti juurakoita, joita sitten poltettiin navetan pesässä. Se oli siis ilmeisesti viimeisimmäksi raivattu. Mitä tulee tuohon prunnivainioon, muistan vielä, kun se prunni kaivettiin tuonne pellon keskelle ja kun sinne asennettiin sähkömoottorilla toimiva pumppu, jonka avulla vesi alkoi tulla navettaan. Ei tarvinnut enää kantaa elukoille sangolla vettä. Ja vedenkantomatka sisällekin lyheni huomattavasti.