Tukka vai parta?

Kello lähenee yhtätoista ja istun tässä yöpaita päällä. Olin vähän (ihan vain vähän) äkeänä miehelle, joka antoi minun nukkua kymmeneen asti ja katsella joutavia unia. Piti tulla katsomaan, oliko Anna-Maria vastannut sähköpostiini. Ei ollut, joten mun tarttis soittaa hänelle. Meidän täytyy pitää puhelinkokous vielä naisten kanssa ennen lauantain piirikokousta. No, aina kun koneelle tulen, niin teen tämän blogikierroksen. Nytkään ei ollut mitään kirjoitettavaa - paitsi että pitäisi oikeasti kirjoittaa edellisen puhelinkokouksen muistio ja valmistella kirkkokuoron syyskokousta (miksi tähän tekstiin yrittää kesken kaiken tulla sinistä alleviivattua tekstiä??) Laitoin tuohon kuvan, joka on otettu 1993. Sen koommin ei miehellä tuollaista risupartaa ole ollut, viikonmittaista sänkeä vaan. Tämä kuva on tällä hetkellä profiilikuvana fb:ssa (eikös olekin varsinainen profiilikuva?), jospa se siellä vähän säikäyttäisi meidän poikia, jotka ovat antaneet partansa kasvaa. Esikoinen tosin leikkasi jo ja nuorimmalla ei vielä parrankasvu ole kovin hälyttävää.

Tytär puolestaan leikkasi hiuksensa lyhyeksi, sairaanhoitajaopiskelijalla hiukset eivät saa olla tiellä. Kun mainitsin kollegalle, että tytär leikkasi itse tukkansa, niin kollega kysyi, tuliko hyvä. Sanoin, että tyttärellä on niin taipuisat hiukset, että ne asettuvat aina kauniisti, olivatpa leikatut miten hyvänsä. Niin eikös tuon mokoman pitänyt päästä sanomaan, että hänelläkin on sen verran taipuisat hiukset :)

Jaahampsista, mun piti vissiin jotain tehdä...