Olen koko opettajaurani aikana pyrkinyt rohkaisemaan oppilaita kysymään ja halunnut viestittää, että tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassakaan. Koetan aina kehaista, jos maahanmuuttajaoppilas rohkaistuu kysymään, mitä jokin tarkoittaa.
No, nyt opetan myös ihan suomalaisiakin sekä pitempään Suomessa olleita oppilaita pienryhmässä. Ja olen vastaillut kysymyksiin: "Ope, miksi minulta lähtee hiuksia, onko minulla syöpä?" "Mitä tarkoittaa rantaleijona?" (Tuota kysyi ihan natiivi poika.) "Mitä se v***u tarkoittaa?" Tuo ei ollut suomalaisoppilaan kysymys, vaan saman pojan, joka myöhemmin kysyi, milä se sellainen tussu on. Kun rupesin selittämään monisanaisesti vastausta, niin pojan suomalaiskaveri ehätti vastaamaan tiuskaisemalla: "No, p***u!!"
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
No, justiinsa! Elämän peruskysymyksiä jouduit opettamaan. Ettei vaan ollut uskonnon tunnilla ;D
VastaaPoistaOlimme olleet poissa Suomesta nelisen vuotta ja olimme palaamassa 11-, 8- ja 4-vuotiaan kanssa Suomeen. Katsoin parhaaksi opettaa lapsille myös peruskirosanat etukäteen(!!!), jotteivät joutuisi juuri tuollaisiin tilanteisiin, joista kerroit. Olin asiasta ihan hiljaa, kunnes tapasin erään helluntailaisperheen nuoren, joka oli ollut iloinen, kun hänenkin äitinsä oli toiminut niin :)
VastaaPoistaKuten voinet arvata, Millan, näitä ja monia muita kysymyksiä tupsahtelee aivan milloin rookaa. Ties mitä reittejä lasten aivoitukset liikkuvat sillä välin, kun ope koettaa neuvoa vaikkapa jotain kemian tai englannin asiaa...
VastaaPoistaVoi, mm, olipa hauska/erikoinen "kasvatusmuisto" sinulla.