Mitä kummaa? Yksi Harri, nuorimman veljemme hassu kaveri, luetteli nuo paikkakunnat suunnitelmissaan tehdä kai maailmankiertue. (Mä olin hetken aikaa pikkasen ihastunut pitkään hujoppiin, siihen saakka, kun hän alkoi kysellä Marjosta, eräästä vuotta nuoremmasta tytöstä...)
Mutta miksi tuo paikkakuntarimpsu putkahti päähäni. Tästä syystä: Battaya, Alanya, Dubai... Lyhyessä ajassa olen kuullut yhden jos toisen tutun mainitsevan ohimennen käyneensä tai olevansa menossa tai jonkun muun olevan menossa jonnekin tuollaiseen paikkaan.
Mistä johtuu, että ärsyynnyn, kun kuulen sellaista? Miksi minua itseäni ei pätkääkään kiinnostaisi lähteä minnekään turistikohteeseen tai ylipäätään ulkomaan lennolle?
Suurin syy ärsyyntymiselle ja omalle vastentahtoisuudelle, ellei suorastaan vastenmielisyydelle lienee mieleeni syöpynyt käsitys, että lentomatkasta aiheutuva hiilijalanjälki on JULMETUN KOKOINEN. En nyt muista, kuinka pitkää aikaa se vastaa ihan normaalia elämää, vaikka kuulin sen keväällä valveutuneelta kollegaltani.
Toki sen voin tunnustaa, että vielä kesällä oli mielessä mahdollisuus osallistua entisen lähetyssihteerin vetämälle Israelin matkalle syyslomalla, mutta se oli vain hetken kuvittelua. Kun otin asian puheeksi uudestaan, mies oli jo ehtinyt palata realismiin - muistaen 10 vuoden takaisen matkamme ja siihen liittyvät ongelmat. Ne liittyivät lähinnä diabeteksen hoitoon. Miten saada insuliinit pysymään jääkaappikylminä koko päivän retkillä? Mistä varata sopivat eväät, joilla pärjätä liian tuhdin aamupalan ja liian myöhään syödyn illallisen välillä? Miksi maksaa puolihoidosta, jos siihen sisältyvät ateriat eivät lainkaan sovi dieettiin? Ei diabeetikko voi ahtaa vatsaa täyteen aamupalalla ja istua sitten linja-autoon, eikä illallakaan saa syödä napa rytkyen.
Olen tyytyväinen. Ei edelleenkään ole tarvis rikkoa omia ihanteita ja periaatteita vastaan. Pysyttelen edelleen maankamaralla, mieluiten jalkaisin tai pyörällä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Samat on aatokset täällä. Ärsyttää, kun kulutusta pyritään lisäämään kaikin keinoin. Matkustelustakin on tullut sivistyneisyyden tunnusmerkki tietyissä piireissä. Minun arvomaailmassani lentomatkailu lomailutarkoituksessa sijoittuu samaan kategoriaan kuin esimerkiksi sisustuksen vaihtaminen parin vuoden välein vain sen takia, että tapettien ja sohvan väri on alkanut kyllästyttää.
VastaaPoistaKiva jakaa yhteinen ärsyyntymisen aihe. Mä kyllä ihan surutta syyllistänkin noita matkustelijoita toisinaan, kun joku tuttava kertoilee matkoistaan, menneistä tai tulevista. Onhan toki niitäkin, psoriaatikkoja lähinnä, kenties kaamosmasentuviakin, jolle aurinkoon pääsy on lähes välttämätön hoitokeino. Mutta perusterveiden matkustelua en ymmärrä mitenkään silloin, kun koko ajan vain kytätään halpoja lentoja. Oikeasti, kuka piristyy ja saa ladattua akkuja vietettyään useamman tunnin lentokoneessa mennen tullen??
VastaaPoista