Satuin näkemään Teemalta pätkän Veikko Sinisalon haastattelusta, kun hän kertoili ystävästään Väinö Linnasta, mainiten mm. että Linna oli Kivensä lukenut. Tuostapa minäkin sen huomasin. Kun Honkajoki arveli suomalaisten iskevän päänsä Karjalan mäntyyn, niin eikös Honkajoella ollut mielessään juuri nuo otsikkoon lainaamani Nummisuutarin Eskon sanat.
Vaan mistäpä ne juolahtivat uudelleen mieleeni? Pään iskeminen mäntyyn kuvastanee sitä, että ryhtyy uudestaan johonkin asiaan tahi seikkaan, joka jo kertaalleen on ollut kivulloista elikkä riallista.
No, minä lienen pikkuisen yllytyshullu, tai sitten Eskon sielunkumppali. Olin väsyttää itseni uuvuksiin viime kevättalvella monikulttuurisuusprojektin kanssa, järjestellessäni yläkoululaisille pajailtapäivää. Nyt sitten oppilaskunta oli esittänyt toiveen, eikö sellaista päivää voisi järjestää uudelleen. Ja lukiolaiset haluavat päästä tällä kertaa mukaan, kun viimeksi heidät jätettiin ulkopuolelle. Kysyin koordinaattorilta, vieläkö meillä on hankerahoja käytettävissä, ja kun niitä kuulemma on, niin mikä jottei ryhdytä järjestelemään.
Ajankohta ilmeisesti joulukuun alussa, mutta jo nyt olen alkanut kysellä ihmisiä eri pajoihin - ja alkanut myös fundeerata järjestelyitä ja toteutusta iltaisin sängyssä.
Oikeasti olen innoissani, toiveikas ja suorastaan vakuuttunut, että päivä onnistuu ainakin yhtä hyvin kuin keväälläkin. Mutta useita unettomia öitä se silti tietää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti