Jotaki einehestä

Ruoka-asioosta kiriootteli Vilukissi, sanoosinko jotta niin herkullisesti, jotta sain siittä inspiksen. Muistella mitä kaikkia mukulana syötihin. Kaikkia. Lyhyesti sanottuna. Äitee oli käyny soppakoulun ja osas teherä mitä vaan mistä vaan, melekeen tyhyjästä. Niinku siinä yhyres laulus, varmahan Virtasen Jukan sanootus ("me maistoimme siinä kanaa sekä sientä, piparjuurta ja silavaa, vaikka pelkkää oli vain se perunaa ja vähän lientä - ihmekauhalla kun saimme soppaa").
Syksyysin joskus laharattihin vasikka taikka sika. Verestä tuli lättyjä ja palttua. Keitetystä päästä tehtihin sylttyä, me mukulat autoomma siinä, pusertelimma kouris keitettyä mössöä ja katteltihin sillä kurin luunkappalehet ja hampahat pois sylttyvärkistä. Muullonki kun laharin aikahan meillä syötihin toisin aijoon munuaasia ja maksaa, ne kun oli halapaa ruokaa. Äitee osas teherä niistäki syötävää. Itte en oo koskaa yrittänykkää munuaisia laittaa, maksaa joskus. (Eikä tullu siitä hääviä, en oo koommin koittanu sitäkää.)
Mutta sitte nuosta kaloosta, josta se Vilukissin juttuki pääasias kertoi. Pääasias kalanpäistä. Me emmä asunehet järven emmekä meren likellä, kapia luomanprutakko, jota sanottihin Kyrönjoeksi, kuluki kilometrin pääs. Emmä liioon liikaa saanehet kalaa. Soli sitä silakkaa, mitä mukulana saatihin. Ja hyvää oli seki äiteen paistamana. Päitä en syöny, mutta pyrstöevät kylläki, noli leivitettyinä rapiaksi paistunu. Jouluksi äitee liotti lipiäkalaa, joka oli mun ja isän herkkua, sitä saatihin aina tapanina, maitosoosin ja maustepippurirouheen kans. Maitosoosi oli yks mun eheroton suosikki mukulana, kuopus on periny sen himon multa.
Mutta muikuusta emmä tiennehet mitää. Tai tiesimmä, mutta meille muikku tarkootti jotaki aiva muuta kun pientä kalaa. Kuka arvaas, mitä me syötihin mukulana kun söimmä muikkuja?

Vihije: kuuluu kasvikuntahan.
Toinen vihije: kuuluu rikkaruohoohin.
Kolomas vihije: maistuu muikialta.
Nelijäs vihije: koska siinon oksaalihappua niinku raparperiiski.

Vastaus nurinpäin: äniehalous


Jaa, mutta sen mä meinasin viä kirioottaa nuosta kaloosta, jottei mulle liioon aiva kaikki kelepaa: minen tykkää märistä. Kravasin märit silakoosta isän lautaselle. Jottei tartte mulle mitää kaviaaria tarjota.