Muistattako lankataulut? Ne sellaaset, joihin oli isketty pieniä nauloja noin puolen sentin päähän toisistansa muorostamahan jonku kuvion ja nauloohin oli sitten kierretty erifärisiä lankoja erestakaasi. Langoosta muorostuu esimerkiksi tulppaanin kukka tai vinooneliö (se jussipairastaki tuttu koristes).
Meirän äitee intaantuu aikanansa kaikista uusista konohotuksista, niinku nuosta lankatauluusta, ja klasipurkiista, joihin liimattihin erimallisia makaroonia ja sitte färjättihin prääsäämällä kultamaalia päälle. Ei olsi luullu, jotta joskus oli leipä ollu meillä lujaski. Darwi-massakoristehet ja -kukkavaasit oli kyllä aiva hienoja, ainaki se yksi sininen vaasi, on vissihin siskoolla viä talles.
Mistä nuo konohottehet nyt tuli mun mieleheni? Molin käymäs kirpputorilla, ja siä kenas meirän "yhteishyväpöytähän" kaks lankataulua, toises oli tuulimylly ja toises vissihin kukanmoonen. Noli olovana pölyysiäki ja mä ittekseni funteerasin, jottei nuota kai kukaa osta. Mun mielestäni kaikista mailman lankatauluusta pitääs kiskoa naulat metallinkeräyksehen ja ne lastulevyt haurata kohopenkkiihin.
No, soli vissihin niin voimakas kokemus, nähärä nuo taulut, jotta ne tuli mulle oikeen unihinki. Olin olovana kotitaloos, flikka ainaki oli joukos, olikohan koko väkeniki. Siä oli vintin seinällä niitä mamman aikuusia lankatauluja ainaki kolome kappalesta. Mutta johonaki välis tuo meirän flikka oli keriinny ottamahan niistä kaikiista langat pois. Minen oikeen tienny, mitä sanua tai ajatella. Ei kai siittä voi oikeen riemastua, jos kylänsyriäs mukula menöö tärvelemähän toisten kaluja. Vissihin mä kysyynki tyttäreltä syytä toimenpiteesehen, niin se meinas vain, jotta kun noli niin rumia. Vähä sillä leuka väpäji, kai sitä vähä porajutti. Soli siinä unes taas pikkuflikka.
Millan on mulle monta kertaa uniani osannu seliittää. Mutta mä luulen, jotta ny mä osaasin ittekki. Yksi seliitys on se, jotta meirän flikka on esteetikko, jonka makua ja arvioitikykyä mä arvostan ja jonka makuhun mä luotan. Ja sitte toisaalta on asioota, mitä itte en osaa, viitti tai ilikiä ruveta tekemähän, vaikka tierän jotta pitääs, mutta mä vissihin toivon, orotan ja luotan, jotta jäläkikasvu on mua fiksumpaa ja rohkiampaa tarttumahan asioohin. Jotaki tuollaasta se vois olla. Lisäseliityksiä otetahan vastahan.
Jaa, viä yks asia: moon oikeen tytyväänen, jottei mulloo panna tähän kuvaa joukkohon.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti