Tässä viikko takaperin keskimmäinen poika tuli tuohon viereen seisomaan sen näköisenä, että hänellä olisi jotain asiaa. Kun ei meinannut saada sanottua, autoin alkuun kysymällä, että olisiko sinulla jotain mielessäsi. "Eikun sitä mä vaan, että joko olet jostain kuullut, että olen lähdössä Japaniin. Miikkan kanssa." No, enpä ollut vielä kuullut. Ajattelin mielessäni, että olipa tainnut poikaa vähän pelottaa kertoa, muisti varmaan, miten kauhea kaplakka nousi siitä, kun tytär oli lähdössä Valtoihin. Mistä johtuukaan, etten nyt ollut lainkaan järkyttynyt? Siitäkö, että kyseessä on nyt poikalapsi? Vai siitä, että serkkupoika lähtee matkaan? Vaiko siitä, että tyttären matkan jälkeen olen jo saanut rokotuksen matkapeljästyksille?
Viikon ne pojat siellä vain meinaavat viipyä, syysloman ajan. Serkkupojan tuttu on Osakassa vaihtarina, sinne siis suuntaavat. Lento 10 tuntia, sitten vielä toiset kymmenen tuntia Tokiosta Osakaan bussilla. Saattavat olla pikapuoliin perillä. Noinkohan pääsevät nettiin, täytyykin kipaista facebookiin. En mä nyt niin huoletonna ole, ettenkö olisi kiinnostunut mahdollisista päivityksistä.
Koetin ehdotella, että pojat voisivat tulla pitämään koulullemme Japani-pajan joulukuussa... Saa nähdä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
No, herttinen! Liikkuvaisia lapsia teillä, vaikka niinhän ovat vanhempansakin. Toivottavasti on antoisa reissu :)
VastaaPoistaMe vanhukset olemme kuitenkin sillä tavalla liikuntarajoitteisia, että matkamme suuntautuvat ystävien & sukulaisten luo, eivätkä juuri muolle.
VastaaPoistaEi ollut vielä ainakaan mitään päivitystä fb:ssa.