Laidasta laitaan halitulahippuhuppu...hiljalleen

Sellainen työpäivä se oli. Sellainen, että kotiin päästyä piti halata miestä ja huokaista: "Ihana olla kotona."
Eilen illalla pääsin sänkyyn yhdeltätoista, mutta pyöriskelin varmasti ainakin puolilleöin unta odottelemassa - ja fundeeraamassa. Tulevaa pajapäivää suunnittelin, mutta luultavasti alitajuisesti vähintäänkin minua hermostutti tämä päivä.
Ja kyllähän mun piti sitten käydä opettajainhuoneen vessassa vähän vetistelemässä ja nokkaani pesemässä.
Työparini nimittäin oli muiden ysiluokkien luokanohjaajien ja ysiläisten kanssa tutustumassa toisen asteen opinahjoihin, ja ysien opetuksesta vapautuneet opettajat sijaistivat sitten reissussa olevia opettajia. Niinpä työparianikin sijaisti joka tunnilla joku. Periaatteessa se oli todella hieno juttu, että riviopet pääsevät näkemään erityisopetuksen arkea. Mutta kun parilla tunnilla sijaisena oli mies, joka ei suostunut auttamaan oppilaita, niin minä olin pöyristyksestä pöllämystyneenä. Kun koetin välitunnilla esittää, että oppilaille voisi ainakin viisata, että pääsevät alkuun, niin minut tyrmättiin väittämällä, ettei oppilaita sellaisiksi pidä opettaa. Miehen mukaan oppilaiden täytyy tietää itse, mitä heiltä odotetaan ja mitä heidän pitäisi tehdä. Mutta kun nämä oppilaat ovat tuolla meillä juuri siksi, kun he tarvitsevat tukea (yleistä, tehostettua tai erityistä) - kukin eri syistä ja erilaista. Ja käsittääkseni heilläkin on oikeus opetukseen. Nyt mua alkoi taas porajuttaa...

Mutta kun tuosta selvittiin, niin loppupäivä olikin jo oikein mukava. Välituntivalvonnassa seiskaluokan pojat juttelivat mulle mukavia. Ja yksi oppilaani sai yksilöllistä ruotsin opetusta viidennen tunnin sijaiselta. Sekä ope että oppilas olivat nauttineet.