Viimeaikaiset roskien poimimisemme synnyttivät alitajuntaani roskaamisunen viime yönä. Olin tulossa leikkikentän ohi kotiin päin, ohitin siinä leikkiviä lapsia, kun näin maassa muovipullon. Rupesin sitä nostamaan, kun huomasin, että se oli vielä yli puolillaan juomaa. Kysyin koululaisilta, oliko pullo jonkun heistä. Kukaan ei sanonut mitään. Pulloa katsellessani arvelin itsekin, että tuskin on näiden lapsukaisten jätöksiä, siinä kun näytti olevan ruotsalaista siideriä. Samassa näin likellä toisenkin pullon, muovisen viinapullon. Ne kerättyäni näin seuraavaksi muovisen keksirasian. Kun aloin nostaa sitäkin, näin lopulta, että siinä tienposkessa oli kokonainen kaatopaikka, rasioita lojui siellä täällä, siinä könötti myös vanha pakastin kansi auki, ja sen sisällä oli ties mitä. Sitten huomasin myös avonaisen jääkaapin täynnä epämääräistä tavaraa. Hulluinta oli, että jääkaappiin oli kytketty sähköt. Siinä se hurisi ovet seljällään. Siinä vaiheessa paikalla oli jo muitakin asian ihmettelijöitä. Joku kuului soittavan poliisille kapsäkistä, joka paikalta oli löydetty, täynnä seteleitä. Olin huojentunut, kun arvelin, että paikalle on tulossa virkavaltaa selvittämään tapahtunutta ympäristörikosta. Ihmetytti, että onko joku tosiaan asunut tässä taivasalla, kun keittiökalusteita oli vierivieressä.
Voisinpa sanoa nyt ihan vilpittömästi, että onneksi se oli vain unta. Tarkoitan siis, että kunpa voisinkin sanoa... mutta valitettavasti todellisuus tahtoo olla yhtä karua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti