Viime keskiviikkona kuorosta kotiin lähtiessä huomasin pyöränlampun sammuneen. Vaikka minulla on aina heijastinliivi, silti tuntui kotimatka kolkolta pimeällä pyörällä. Kotona koetin tunnustella, ja johdot tuntuivat olevan paikoillaan. Polttimo oli ilmeisesti simahtanut. Mies ei ennättänyt/ muistanut käydä uutta ostamassa torstaina, joten käsityöpiirissä kävin jalkaisin, vain kilometrin matka. No, ei mies joutanut pyörähuoltoliikkeesen ennen kuin lauantaina, jolloin hän veti vesiperän (mitähän sekin meinaa?) Myyjän mukaan vain puolta tuntia aikaisemmin joku asiakas oli ostanut kaikki loput viisi pyöränpolttimoa!
Ärsyttävä ihminen! Miksi jonkun täytyy hamstrata pyöränpolttimoja? Vai oliko häneltä simahtanut koko perheen kaikista pyöristä lamput kerralla? Eikä myyjäkään aivan fiksuimmasta päästä. Jos minä olisin myyjä, en kai minä tohtisi myydä tuotetta "yhyrettömihin"? Olisin kysynyt, riittäisikö kaksi tai kolme polttimoa aluksi, kun voi olla, että näin pimeänä aikana joku muukin saattaisi vielä niitä kysellä ennen tiistaita, jolloin vasta lamppuja on tulossa lisää.
No, onneksi minulla on neuvokas mies, vaihtoi omasta pyörästään ehjän polttimon minulle, jotta näin ajella jumppaan. Itse aikoi käyttää irtolamppua pyöräillessään siiheksi, kun polttimoita taas saa.
Myönnettäköön, että olin kyllä eilen muutenkin kuin ahteriin osuttu petoeläin, tuskinpa muuten olisin niin kimmahtanut hamstraajalle ja ahneelle kapitalistikauppiaalle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti