Sellainen kilometritolppa. Meni hiljakseen ohi. Nyt minä olen siirtynyt uuteen ikävaiheeseen. Ei, en minä ole eilen täyttänyt vuosia. Mutta kuopus on.
Eilen oli Einon päivä. Kahdeksantoista vuotta sitten kuopus syntyi Einon päivänä. Pieni marraspoika. Olisi voitu laittaa nimeksi vaikka se Eino. Minulla on tähän asti ollut pelkästään mukavia mielikuvia Eino-nimestä ja -nimisistä. Keittäjä-Esterin herttainen mies oli Eino. Hänellä oli hymykuoppa, pyöreä pää ja vaaleat ohuet hiukset. Naapurissa asui pikkuinen ukko, niinikään pyöreäpäinen, nauravainen Eino, jonka elämä kuitenkin muuttui vanhemmiten liian raskaaksi. Ja sitten se paras ja tärkein Eino, josta olen kirjoittanut ennenkin, ehkä vuosi sitten Einon päivänä? Nuoriso-ohjus oli ja on minun ja monien muiden hengellinen isä. Oli meillä jonkin aikaa kirkkoherranakin Eino-niminen mies. Vaikka vähän herraskainen, niin ei minulla hänestäkään ole mitään pahaa sanottavaa. Oikein mukavan muiston itsestään minulle jätti antamalla minusta hyvän todistuksen: "Ailasta tulee meidän seurakuntaan ensimmäinen naispappi." Se jäi kuitenkin pelkäksi uhoksi. Taisin tietää itse jo silloin, etten papiksi havittelisi edes siinä tapauksessa, jos naispappeus joskus sattuisi Suomessa toteutumaan. On minulla pari Eino-nimistä oppilastakin ollut, mukavia ja herttaisia kavereita hekin.
Mutta meidän pojasta ei tullut Einoa, kun etsittiin nimeä, joka jatkaisi veljessarjan nimiloppusointua. Jos meillä olisi ollut siihen mennessä Kauno ja Reino (ja vaikka Lilli), niin Eino olisi ollut luonteva jatko.
No tämä nyt meni tällaiseksi. Kuopus taisi juhlia kaveripiirissä, kun ei juhlakalua juuri kotona näkynyt. Vähän synkistelin itsekseni, kun äiti ei aikuistuvalle lapselleen mitään ollut rustannut. Ajatelin, että jos nyt viikonloppuna. Mutta ei meitä taida olla tänäkään viikonloppuna kotona kuin kaksi kolmasosaa, tällä hetkellä oikeastaan vain puolet, kun mies lähti yöjunalle. Siitäpä näppärä ihminen räknää, "kuinka monta meittiä oli".
Kerron tuosta miehen reissusta sitten kun nähdään, miten matka onnistui. Nyt koetan jatkaa hapankaalin teon loppuun. Että pääsee käyminen käyntiin.
perjantai 18. marraskuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti