Hömpänlöörit, sanoisi anoppi

Nukuin todella levottomasti. Sekä unissani että aina herätessäni mietin tämänpäivän HY-sijaistunteja. Lisäksi mietin, millaisen päivänavauksen pitäisin seiskaluokalle. Aamulla lopulta noustuani pakkasin reppuuni Seitsemän veljestä. Ajattelin yhtenä vaihtoehtona lukea siitä pätkän loppupuolelta.
Ajettuani muutaman kilometrin alkoi jostain kuulua ensin jotain flätinää ja sitten pientä pärinää. Mietin, oliko ääni kuulunut aiemmin vai ei - ja sain äänien kuuntelemisesta vielä yhden päivänavausideankin. Aluksi ääni kuulosti siltä, kuin jotkin paperit olisivat läpsyneet hanskalokerossa (= se flätinä), mutta pian kannen alta oikealta syrjältä kuuluva pärräyksen seassa alkoi kuulua myös kilahtelua ja kohta ääni alkoi pahentua. Silloin ajoin tien sivuun, koetin saada konepellin auki ja soitin miehelle. Sovittiin, että yritän ajaa takaisin kotiin. Kasitiellä oli kauhea aamutrafiikki, yritin vielä uudelleen ja sainkin kannen auki. Käynnistin nähdäkseni, mikä siellä oikein ääntää, mutten nähnyt mitään muuta kuin kymmensenttisen pätkän jotain mustaa rispaantunutta narunnäköistä. Sammutin vielä hetkeksi ja odottelin sopivaa väljännestä päästäkseni liikenteen sekaan. Uudelleen käynnistettyäni ääni olikin loppunut, mutta akkuvalo syttyi. Ajaessani kääntymispaikalle soitin samanaikaisesti ja lainvastaisesti ilman handsfreeta miehelle vielä uudelleen ja kerroin väliaikatietoja. Arveli, että laturinhihna meni poikki. Sain palattua kotipihaan ja koetin tavoitella erästä täällä asuvaa kollegaa, mutta "numeroon ei juuri nyt saanut yhteyttä". Sitten soitin työparilleni ja kerroin, etten pääsisi koululle ennen yhtätoista. Sovittiin, että pidän nyt sitten tänään sen vapaapäiväni, kun iltapäivä joka tapauksessa on rauhallisempi kuin aamupäivä olisi ollut... Minua säälitti ja vähän hirvittikin työparini kaksinkertaistunut työmäärä, hänen piti ottaa vastuulleen ne minun sijaistuntinikin.

Siinä se taas nähtiin, ettei kauheasti hyödytä eikä kannata etukäteen murehtia ja jännittää mitään asiaa, joka ei sitten välttämättä toteudukaan. Sanoin miehelle, että Taivaan isällä on kiero huumorintaju. Niin kiero, että ymmärtää tämän minunkin heittoni ihan parhain päin.

No, nyt minulla on valmiiksi pari kolme päivänavausideaa. Apropos, päivänavaukset. Yksi oppilas kysyi eilen, pidettyäni päivänavauksen pienryhmällemme, että miksi en kerro näitä asioita keskusradion kautta kaikille... Oli mukava huomata, että itseni lisäksi muutkin kaipailevat joka-aamuisia keskusradiopäivänavauksia.