Samalla kun perin eläkkeelle siirtyneen opettajan eskarioppilaat ja eskariopetuksen, perin myös vähän kakkosten kuvista ja viitosten äikkää sekä kaksi ilmaisutaidon kerhoa.
Otimme molempien kerhojen kanssa paastonajan urakaksi pääsiäisvaelluksen harjoittelun. Kirjoitin oman seurakuntamme pääsiäisvaelluksesta lyhennetyn ja muutenkin yksinkertaistetun version, joka on tarkoitus toteuttaa koulun käytävää edeten. Tsekkasimme jo tyttöjen kanssa, mihin kohtaan tulisi yläsali, mihin Getsemane, Pilatuksen palatsi ja edelleen puutarhahauta.
Koetan päästä lavastuksesta mahdollisimman vähällä, ei mitään niin hienoa, mitä seurakunnan vaellusta varten on pystyyn pykätty. Mutta Pilatuksen palatsia varten rupesimme kuitenkin rakentamaan muuria, maitopurkeista. Heti kohta, kun olin aloittanut työt uudella koululla, Raimo-kokki pyysi minua käymään keittiöllä. Siellä hän näytti minulle jemman. He keräävät keittiöltä talteen yhtä ja toista matskua, jota on vuosien mittaan käyty silloin tällöin kyselemässä, niin kuin omenakennoja ja maitopurkkeja. Niinpä viime viikolla kävin hakemassa kaikki kertyneet maitotölkit, melkein viisikymmentä.
Eilen sitten nuorempien ilmaisutaidon ryhmä teippasi purkkien päät kiinni ja liimasi sitten muurin alkua kasaan. Tarvitaan vielä toinen mokoma, ja kerholaiset lupasivatkin tuoda kotoakin purkkeja, ja sitten tietenkin maalikerros muurin pintaan. Kun kerholaiset olivat lähteneet, kumosin muurin vakstuukin päälle, laitoin painot tukemaan muuria molemmista päistä ja teippasin vakstuukin reunat tiukalle muurin ympärille, jotta se pysyisi ryhdissään ja tiiviinä ja kuivuisi nätisti yön aikana. Aamulla ehätin siirtää sen piiloon eskarioppilaiden pöydältä takahuoneeseen. Kunhan pääsiäisvaellukset on vaellettu, niin sitten eskarit saavat muurin leikkeihinsä.
tiistai 28. helmikuuta 2012
Ei voivuori vaan maitomuuri
Tunnisteet:
duunissa skolessa,
ekologiaa,
pääsiäinen,
seurakunta,
värkkäilyjä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti