Torstai oli toivoa täynnä - enimmäkseen

Minua harmittaa palkitsemisen, rankaisemisen ja kilpailuttamisen käyttäminen lasten kasvatuksessa. Sitä kun toivoisi ihmistaimien omaehtoisesti tahtovan ja pyrkivän hyvään. Mutta ihmisluonto ei ole sellainen. Niinpä päätin ottaa kunnon Tylypahka-meiningin käyttöön eskareiden kanssa. Joka pöytään pieni kori, johon pöytäkunnalla on mahdollisuus kerätä palikoita muistamalla viitata, käyttäytymällä nätisti/ reippaasti, osoittaen kunnostautumista jollain tavalla. Kun torstaina esittelin systeemin ja kerroin jokaisesta oppilaasta jonkin positiivisen asian jakaen samalla palikoita koreihin, kaikki oppilaat kuuntelivat hipihiljaa ja aloillaan. Koko loppupäivä meni yhtä mukavissa merkeissä.
Työpäivän päätteeksi ehdin pikkuisen siivoilla ennen kuin piti lähteä työterveyshuoltoon. No, se reissu ei onnistunut yhtä hyvin kuin koulupäivämme, mutta siitä kirjoitin jo muualla. Ollessani kahden tunnin turhan odotuksen jälkeen varaamassa uutta aikaa mies soitti ja kertoi, että kuopus oli soittanut ja pyytänyt hakemaan hänet ja tyttökaverinsa koululta. Minä voisin saada samalla kyydin kotiin. Siinä valmiiksi tuohtuneena rähisin miehelle, että kotona on aivan kauhea sonka, ja sellaiseenko sotkuun kuopuksen tyttöystävä olisi tulossa ensivisiitilleen. No, näin kuitenkin toimittiin. Mies haki ensin minut ja pyöräni ja ajettiin sitten koulun pihaan. Siellä pitkä ja kaunis tyttö tuli läppäämään meille kättä ja esitteli itsensä. Kättely on hyvä merkki... Kuopuksenkin pyörä olisi pitänyt saada sopimaan auton vetokoukkuun pyörätelineeseen. Vaan kun ei mahtunut, niin minä otin oman fillarini ja sanoin, että siivotkaa te kotona, tulen perästä valmiiseen pöytään.
Kotona olikin yllättävän siistiä. Mies oli ehtinyt piilottaa rompetta tuotuaan potevan esikoisen kotiin ja ennen kuin lähti meitä noutamaan. Ruokakin alkoi olla valmiina.
Ruuan jälkeen nuoret katosivat taas yläkertaan. Kävin sanomassa, että joudun lähtemään käsityöpiiriin ja että toivottavasti myöhemmin saan tilaisuuden paremmin tutustua, jos tyttö uskaltaa tulla vielä uudestaan. Lupasi uskaltaa :)
Yritin soittaa Aulikille ennen käsityöpiiriä, että onko jotain käsityöideoita ja -matskuja, kun Arja oli delegoinut meille tuon ideoinnin. En saanut Aulikkia kiinni ja hermostuneena lähdin miltei kahta kättä heittäen. Mutta eipä hätää, lorupussin lorujen teko oli jo täydessä käynnissä paikalle ehdittyäni. Arja oli sopinut asiasta Aulikin kanssa. Mukavan torstain kruunasi uuden konstin opettelu, kuumalaminointi. Voitteko kuvitella, ettei luokanopettaja ole tätä ennen laminoinut? Eipä ole, kun kontaktimuovia olen vain käyttänyt. Hassua, laminointilaitteen suomenkieliset käyttöohjeet oli laminoitu!