Loikka
Ja toinenkin
Ymmärrän hyvin, miksi sisko odottaa kissan noutajaa. Nyttemmin veljenpoika on jo tainnut tulla omaansa hakemaan. Tuo karvaisempi makasi koko vierailumme ajan samassa paikassa, ylimmän kuvan nojatuolin sarjalla. Mainittakoon sekin, että erehdyin istumaan tuohon nojatuoliin, joka mitä ilmeisimmin oli tarkoitettu kissoille. Vasta synttäriseurojen ja kaikkien kyläilyjen jälkeen kotiin palattuamme huomasin, että mekkoni takamus oli valkoisen kissankarvan peitossa. Isoja tolleroita. No, onneksi huomasin vatsa kotona, muutenhan seurat olisivat menneet multa mönkään, jos olisin vain mekkoani surrut ja pelännyt, että joku huomaa...
Ihania valkoisia karvapalloja! ...Mutta ne mekon karvatollot saattoivat kyllä olla ihan hyvin kotoisin meiltäkin. Näitähän täällä riittää.
VastaaPoista...teoriassa kyllä, mutta teiltä tulleiden olisi pitänyt olla etupuolella. Minähän taisin istua koko ajan ruokapöydän ääressä (!?) ja lattialla olen yleensä polvillani.
VastaaPoistaSuloisia kissanpentuja! Haaveilen niin omasta kissasta, mutta se ei taida onnistua kun talon miehet allergisoivat.. Ehkäpä sitten kun on iso talo ja vielä isompi piha (toinen haave). :)
VastaaPoistaEivätkös vain olekin, Tiia! Minä myös olen aina haaveillut omasta kissasta, mutta itse oireilen eläinpölystä ainakin anoppilassa, niin en ole ottanut riskiä. Eikä Heikkikään ole vielä luvannut mun ottaa kissaa...
VastaaPoista