maanantai 27. helmikuuta 2012

Pässinpökkimää

Kyllä moon rehevää mun flikastani, kun son niin fiksu. Ja (muutenki) samammoonen kun äiteensä... Flikka oli löytäny roskiksehen nakatut syylingit, taikka oikiastansa pitkävartiset villasukat, johona oli reijät - ja niiren reikien takia ne tiämmä oli pois nakaattu. Mutta meirän fiksu tyttäremmä kyllä tiäsi, jotta ne pystyy korijaamahan. Jos ei itte niin äitee. Ja jos ei äitee niin täti. Ja niin soli ne koriannu sieltä taltehen.
Minen tierä, enkä oo kyselly yksityyskohtia, jotta mihinä roskikses noli ollu ja minkä tähäre flikka siä oli tonkinu (ja tapaako useenki ryykata, emmä sitä ihimettelis, äiteensä flikka kun on), vai oliko kumminki vain nähäny ne sukat päällimmääsinä iliman tonkimata.
No ny non kumminki reirattu. Täti entras sukat parsimalla reijät umpehen. Tua ne ny vintillä orottaa, jotta flikka tuloo kotia ja saa ne följyhynsä.

2 kommenttia:

  1. Voi hyväänen aika, on se nykyaikan, ku voirahan nuan vaan heitellä poikes hyvää tavaraa. Noistahan saa sitten, ku tuloo lisää reikiä vaikka säärystimet!

    VastaaPoista
  2. Sanoks kuule! Oikeen pistää vihaksi, kun ei millää kerkiä kaikkia ihimisten roskiksia tonkia ja lajitella :(
    Säärystimet olis sitte se vihoviimeenen vaihe. Oikeen reikääset lavat kun leikkaa pois, niin tilalle voi viä tikuta uuret. Ja jos ei itte niin äitee. Ja jos ei äitee niin täti.

    VastaaPoista