Synttäriseurat

Äitini serkku täyttää vuosia tulevana viikonloppuna, ja hän on kutsunut ystäviä ja sukulaisia syntymäpäiväseuroihin tuonne muutamaa ajotuntia etelämmäksi. Mekin olemme mieheni kanssa kovaa menossa, jos vain terveenä pysytään, eikä tule mitään muutakaan force majeurea.
Taidan odottaa kovastikin sukulaisten tapaamista, koska reissu tuli jo uniinikin. Siinä tyypillisesti olin myöhässä, liekö ollut taas pukeutumisongelmia. Oikeasti seurat pidetään seurakuntakodilla, mutta unessa kokoontumispaikkana oli kirkko. Koetin mennä kirkkoon kesken tilaisuuden huomaamatta, joten ensin yritin sisään kellotornissa olevasta pienestä luukusta. Ensin kapusin ylös, sitten aloin availla puuluukkuja, joiden takana oli uusia vielä pienempiä luukkuja. Lopulta totesin, etten millään pysty tukkimaan itseäni läpi mokomasta kissanluukusta, joten koetin päästä varovasti alas ja menin sitten sisään ovesta.
(Mitähän se meinaa, että unessa kirkkoon sisäänpääsy on hankalaa/ mahdotonta, jos yrittää kiertotietä...?)
Ennen juhliin menoa olin mieheltäni kysellyt neuvoja kättelemiseen: kuinka ehdoton sääntö on se, että ensin tervehditään synttärisankari, vai voisiko ajatella, että kättelisi siinä sivussa muita äidin serkkuja, kun kuitenkin sankarin luokse on pitkä jono. En saanut mieheltäni vastausta, mutta sen sijaan ankaran varoituksen, ettei pidä jäädä vatkaamaan kenenkään kättä, vaan kädenpuristus on lyhyt nopea toimitus.
No, kyllä minä sitten lopulta kättelin ihmisiä siinä järjestyksessä kuin heitä satuin kohtaamaan. Muita en nyt muista, mutta "pikku-Elman" kylläkin, synttärisankarin nuorimman isosiskon.
Mukavaa, kun ihmiset järjestävät juhlia!