perjantai 10. helmikuuta 2012

Päivän nauruni koulukeittolahuumorista

Minulla on ollut aina onnea työpaikkojen henkilökunnan suhteen (ihan muutamia yksittäistapauksia lukuun laskematta). Täällä uudessakin paikassa on tosi mukavaa väkeä. Keittäjäsetään ihastuin heti ensi käynnilläni. Lienenkö kertonut, kuinka imarreltu ja otettu olin, kun kysellessäni keittiön väeltä reittiä eskariluokkaan, keittäjä jälestäpäin kertoi kuvitelleensa minun olevan jonkun eskarioppilaan äiti!
Nyttemmin Raimo on osoittautunut hyvin lasten kanssa viihtyväksi ja hauskaksi mieheksi. Keittiö- ja siivoushenkilökunta on aina syömässä yhtä aikaa meidän luokkamme kanssa. Tänään joku lapsista kysyi broilerikastikkeesta, että mitä tuo pieni musta on. Keittäjä lähti ystävällisesti ottamaan selvää, kansiossa kun on jokaisesta ruuasta tarkat selostukset, mitä ne sisältävät. Niinpä hän ääneen luki sieltä kastikkeen ainesosia (joita en toki muista): "Vettä... currya. Ja sitten tässä lukee, että pieni musta." Meitä aikuisia nauratti. Se oli varmaan sen reseptin salainen ainesosa.
Illan naurut tarjosikin sitten Conan vieraidensa kanssa. Hassua, että ohjelma, jossa istutaan turisemassa, voi olla välillä hulvattoman hauskaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti