Mies tuossa sohvalla levähtelee. Hän oli tekemässä eväsleipiä, kun tulin töistä kotiin, mutta sitten alkoi valitella huonoa oloa. Luultavasti kuitenkin vain lumenluonnista aiheutunutta. Ehätin jo sanoa, ettei meidän mikään pakko ole tänään vielä lähteä reissuun. Mutta kyllä mies meinasi, että täytyyhän meidän lähteä, kun eväätkin on jo valmiina.
Meillä on tänään kihlapäivä, mutta muistin sen vasta koululla, kun lasten kanssa katsottiin kalenteria. Huomenna juhlitaan sitten senkin edestä, ja siinä sivussa Mikon synttäreitä ;-)
Otin koululta mukaan vähän puhdetöitä automatkaa varten, korillisen lankasotkua. En vielä ottanut korista kuvaa, kun jätin sen valmiiksi autoon. En voinut jäädä koululle siivoilemaan, kun matkasuunnitelmat ajoivat hyvissä ajoin kotiin, samasta syystä laistin myös vanhojen tanssit. Ei mua kuiteskaan olis haettu...
Nyt sitten vaikenen taas hetkeksi. En aio opetella kännykällä postailemaan, kun fb:kin on niin köppäänen päivittää puhelimella.
Soitin tuossa äsken vielä tädille, jonka luona meillä on kortteeripaikka tiedossa - ja pussillinen parsittuja villasukkia. Tästä pitäisi tuleman kaikin puolin juhlallinen, sosiaalinen ja antoisa viikonloppu. Synttäreiltä palatessa on tarkoitus tehdä vielä mutka ystävää tervehtimässä, ja sunnuntaina kirkossa on tekstinlukuvuoro, ja päivemmällä käynti lasten serkun kaksivuotispäivillä.
perjantai 17. helmikuuta 2012
Liesuhun
Tunnisteet:
armon varassa,
duunissa skolessa,
ilon pisaroita,
mat-kan-tek-koo,
perhe,
yhtä juhlaa,
ystävyys
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hajehan Talviunilla-blogista kehunappi, kun jourat ja kotiin palajat :)
VastaaPoista