Romanian tuliaisia

Eilen postien seasta löytyi posteljoonin jättämä viesti, että hän ei ollut saanut isoa kirjettä mahtumaan postilaatikkoomme ja että kirjeen voi käydä hakemassa postitoimistolta viiden jälkeen. Arvelin, olisiko nyt kyseessä se ystävättäreltäni tulossa oleva lähetys - jonka mukana tiesin olevan myös Inkaa, viljakahvia, johon ihastuimme Romaniassa. Vähän ihmetytti, että posteljoonin viesti oli osoitettu miehelleni, mutta hänen lähdettyään postiin löysin Facebookista ystäväni viestin, jossa hän kertoi lähettäneensä paketin mieheni nimellä, koska tiesi hänen olevan enemmän kotosalla ja pääsevän siksi helpommin pakettia noutamaan. Mutta pakkauksen sisällä oleva kirje olisi kuitenkin minulle...

Vaan enpä arvannut, että Inkaa olisi ollut noin monta pussia ("näillä mä pärjään varmaan pual vuatt"). Toinen hauska yllätys oli se, että kirje oli laitettu kierrätettävään kuoreen... Päälle ei ollut kirjoitettu nimeä (miksi olisi, kun kerran oli tiedossa, kenelle se oli tarkoitettu). Kirjettä ei ollut myöskään nuoltu kiinni (olihan paketti kunnolla teipattu). Olenpa hyvin opettanut ystäväni! Toisin sanoen: onpa ihanaa, että on olemassa sellaisiakin (aikuisia) ihmisiä, jotka ottavat opiksi toisten mallista ja neuvoista.

Ystäväni meni käymään kotimaassaan, yllättääkseen äitinsä tämän synttäripäivänä. Yllätys oli ollut täydellinen, ja matka muutenkin onnistunut. Mutta että vielä tuliaisia Romaniasta Norjan kautta Suomeen...

Nyt kuuma juoma tekeekin kauppansa, kun illalla oli kurkku karheana ja aamulla alkoi nenä valua rinnuksille. Siis nenän sisältö.