Joskus elämä on satumaista

Minä en nyt muista sen sadun nimeä, mutta se menee suurin piirtein näin:

Olipa kerran ukko ja akka. Eräänä iltana akan piti mennä kuoroharjoituksiin. Mutta juuri kun hän oli lähtemässä, huomattiin, että pyörän takarengas on tyhjä.
- Se on puhki. Ota pojan pyörä, ukko sanoi.
- Mutta eihän siinä ole edes valoa! Jos edes yritettäisiin pumpata, aneli akka.
Niin ukko ja akka alkoivat etsiä pumppua. He etsivät ulkovarastosta, eteisestä, keittiöstä ja pyöräkatoksesta, mutta mistään ei löytynyt ainuttakaan pumppua.
- No ei se pumppaaminen olisi auttanutkaan, puhki se on. Ota nyt vain pojan pyörä. Etsitään sinulle taskulamppu, ehdotti ukko.
Niin ukko alkoi etsiä taskulamppua sillä välin kun akka haki pojan pyörän katoksesta. Mutta kun akka alkoi sulloa kuorokassiaan pyörän piskuiseen koriin, niin ei se mahtunutkaan.
- Pane kassi tarakalle, kehoitti ukko samalla kun ojensi löytämänsä taskulampun.
- Ei se pysy siinä, väitti akka, tarvitaan kiinnitysremmi.
Niin ukko alkoi hakea kiinnitysremmiä. Mutta ainuttakaan ei löytynyt.
- Ota reppu, ehdotti ukko akalleen.
- Nyt tiedät, mitä ostat minulle ensi jouluna lahjaksi, kahdeksan pyöränpumppua ja saman verran kiinnitysremmejä, akka puhisi, mutta lähti kuin lähtikin tyhjäämään kuorokassiaan ja etsimään reppua. Reppu löytyikin, mutta sen hihnat olivat solmussa, koska ukko oli käyttänyt sitä viimeksi. Mutta kun reppu viimein oli akan selässä, hän ei enää löytänytkään lapasiaan. Viimein hän keksi kurkistaa vielä ulos, ja siellä lapaset olivat rikkinäisen pyörän korissa.
Kun akka viimein kymmenen minuuttia aiottua myöhemmin oli lähdössä kuoroon, hän muisti pojan sanoneen, että pyörän jarrut eivät toimi.
- Ja mahtaako jalkojeni pituus riittää polkimilta istuimelle, akka vielä ääneen mietti tuskastuneena.
Matka alkoi kuitenkin sujua. Ennen ensimmäistä isoa alamäkeä akkaa alkoi hirvittää, miten hän saisi pyörän pysähtymään, jos mäen alla autotien ylityksessä tuleekin autoja. Mutta eipä hätää. Auraamaton lumi hidasti kulkua niin, että vauhtia piti jopa polkea lisää, että akka pääsi autotien yli. Eikä kummastakaan suunnasta tullut yhtään autoa.
- Älä sitten suotta käytä sitä taskulamppua, oli ukko evästänyt, siellähän on muutenkin valoisaa. Vaan eipä ollut. Katuvalot olivat pimeinä koko matkalta lukuunottamatta isoja autotien risteyksiä. Sillä vaikka naapurikuntaan olikin tulossa ydinvoimala, niin kaupungin piti toki silti säästää sähköä pitämällä pyörätiet pimeinä.
Akka kuitenkin pääsi kuin pääsikin kaatumatta ja ehjänä, vaikkakin hiestä märkänä kuoroharjoituksiin ja illemmalla takaisin kotiin, missä ukko olikin jo lämmittänyt saunan. Kun akka sitten saunan jälkeen köllähti vuoteeseen, hän ajatteli: "Viikon päästä taas kuoroharjoituksiin."

Ai niin, yksi sadun nimi tuli mieleeni: "Harjun Heikki hukkaa kaikki". Sekö se oli?