Kirje ja multimediaviesti

Nykyisin niitä vanhoja kunnon paperikirjeitä tulee entistä harvemmin, kun läheisimpien ystävieni kanssa pidetään sähköisesti yhteyttä. Siksi olinkin huuli pyöreänä, kun alkuviikosta laatikostamme löytyi käsinkirjoitettu kuori, jossa sekä minun että mieheni nimet. Kuoren liimapinta oli vähän pettänyt, joten pystyin saman tien kurkkaamaan - ja toden totta sisällä oli oikean käsin kirjoitetun kirjeen näköinen paperi. En tunnistanut käsialaa, joten sisälle mennessä ehdin vähän jo hermoilla, mistä on kyse. Ei ainakaan mistään kutsusta. Yllätys oli positiivinen. Olin kesäseurojen jälkeen lähettänyt postikortilla seuraterveiset yhdelle äitini serkulle, jonka olen tavannut vuodesta 2007 joka kesä seuroissa (taikka joka kesäseuroissa, voisi myös kirjoittaa, molemmat oikein!) No niin, nyt Anna-Liisalta tuli vastauskirje korttiini. Lainaan siitä yhden syysrunon värssyn, jonka Anna-Liisa oli lainannut Matti Vironmäeltä:

"Oi, eikö kesä kestämään nyt vielä vähän jäisi
ja muuttolinnut lähtöään vain hetken viivyttäisi?
Siis sinne suveen suurimpaan vie lapsen sydänkaipuu.
Siell' eivät kukat kuihdukaan, ja ikäväkin haihtuu."

Tänään minua jälleen ilahdutettiin mieluisalla viestillä. Se tuli kännykkääni. Ja se  oli tällainen:

Kuvan mukana oli toki saatesanat, englanniksi. Tähän vähän taustaa selitykseksi - vaikka olen tainnut kesällä kertoakin, että Norjassa käydessämme rustasimme mieheni kanssa Dalian porraspieleen kukkatarhan, jota varten kävimme Emilin kanssa ostamassa mullat ja kukat Plantasjenilta. Myöhemmin kesällä sitten kirjeessä kyselin Dalialta, olivatko kukat jääneet henkiin. Tänään tuli vastaus :D
Pelargonioiden välissä oleva verenpisarakin näyttää olevan hengissä, vaikkei kuki enää. Joku voisi ehkä nyt neuvoa minua neuvomaan Daliaa, mitä hän voisi tehdä tuolle verenpisaralleen, jotta siitä olisi iloa ehkä ensi kesänäkin.