Lapinmatkapäiväkirja osa 1

Pitkästä aikaa mukaamme jokakesäiselle mökkireissullemme lähti myös jälkikasvua, pojista keskimmäinen, joka sitten paluumatkalla jätettiin opiskelupaikkakunnalleen. Viimeksi 5 vuotta  sitten meillä on ollut katrasta mukana.
Lähdön teettely oli omalta osaltani jokseenkin kankeaa. En osannut ryhtyä pakkaamaan. Onneksi mies tykkää eräelämästä ja samoilusta, niin ilmeisesti sellaiselle pakkaaminen on hänen mielestään jopa mukavaa. Ajelimme tiistaina anoppilaan yöksi, jos ei puolimatkan etappiin, niin osamatkan kuitenkin. Vein mummolle synttärituliaisiksi sytykeruusuja ja peurankellokimpun, jotka hän otti mieluusti vastaan. Häneltä kuulemma on peurankello hävinnyt puutarhasta. Hyvä tietää, voisin viedä tilalle alkuja.
Matka jatkui aamukymmeneltä. Rovaniemellä käytiin syömässä, vessassa ja täydentämässä ruokavarantoja. Toinen tauko Levin tuntumassa (jäde & vessa). Muonion keskustassa täytettiin huoltamolla vesikanisteri ja sitten alkoikin matkan loppuvaihe, 10 km päällystämätöntä tietä, 4 km metsätietä, auton pysäköinti ja tyhjäys, kumpparit jalkaan, rinkat selkään ja harjun yli kohti järvenrantaa. Saavuimme kammille viideltä.

Ehdittiin vähän aikaa jatkaa puiden pinoamista. Joku oli tehnyt jo hyvän pinon alun, jota itse kukin kammilla syksyn mittaan yöpyvä kasvattanee osaltaan. Alkava sade keskeytti puusavottamme, peiteltiin klapiläjä ja puupino pressuilla. Illan mittaan sade hellitti ja sateenkaaripari ilmaantui Pallaksen suuntaan. 

Lämmitettiin sauna ja kävin jättämässä talviturkkini Vuontisjärveen. Samoin kuin viime kesänäkin. Kauaa en ehtine olla talviturkitta.
Tämä paikka lumoaa minut yhä uudelleen. Ehkä suurimman vaikutuksen tekee hiljaisuus, jota nytkin rannalla kuunnellessani liikutuin kyyneliin.