Isä kysyys ny multa, jotta onko Ullan vatta kipiä. No ei vatta, mutta lantta lauree kruppia porottaa. Molin vissihin jo perjantaina vähältä tulos kipiäksi, jotaki sellaasia merkkejä havaattin, mutten ollu tietääkseni. Viikonloppu oli komia, niin piti pihamarkiilla riihitä niin palio kun suinki.
Välillä mieski auttoo lapion kans kohopenkin pohojan kaivuus. Muttei me silti saatu viä lauantaina krooppia valamihiksi, kun piti marijastaa ja mehustaa ja pitää viä vierastaki.
Pyhänä kirkoon jäläkehen jatkoomma lapiosouvia. Alakuvas näkyy mun puutarhakärryt täynnä mansikkamättähiä orottamas jotta ne kipatahan kohopenkkihin. Mutta ensi mä kumminki raahasin sinne ne hilijan katkaastut orapihilajan oksat, leherekki oli viä kiinni.
Sitte niiren risujen päälle kannoon kaikki ruohotuppahat, jokka mies oli irroottanu taannooselta kivetystyömaaltansa. Eihän ne kaikkia risuja peittänehet, kun tein nuon leviän penkin, mutta sitte nakkelin ne mansikat ja kaikki muukki perkuujättehet markiilta. Katkoon tuon minkälie tatarinki sinne läjähän.
Sitte kärräsin vanahaa maatunutta lehtimöhöjöä muutaman kottikärryllisen, joukoos oli lastulevyä, sinne märäkköhön.
Mutta sitte mun tuli väsy. Kun olis pitäny jaksaa lähtiä lauluseuroohin, niin mun tartti oikaasta ruotoni soffalle, nukuunki siinä. Käsiä paleli niin arvasin, jotta kipiäksi tairan olla tulos. Menin maata jo puoli yhyreksältä, ajattelin, jos yön levolla seleviääs.
Tänä aamuna sitte piti soittaa pomolle, jotten jaksa töihin. Piäntä lämpyä piti koko yön, kaharen tunnin väliin heräsin mittaalemahan, välillä juomahan ja vessahan. Aamupäivän nukuun sikiäätte, ny juuri ei oo lämpyä, mutta meen kumminki kohta takaasi fällyyhin. Mies oli sillä välin kärränny kohopenkkihin lisää lehtimöhöjöä, mutta pitääs vissihin repiä sinne tuolta takapihan ryteiköstä horsmaa, nokkoosta ja kaikkia muuta laijja, kun ei nuo leherekkää oo viä puista tippunu. Sitte kompostimultaa ja tarttis varmahan hakia peräkärryllinen hevoosensontaaki ennen ku lipatahan tuo multakasa takaasi päällimmääseksi. Mutta ensi tarttoo parata.
Niin tarttooki. Kipiänä ei parane huhkia. Mistä sä muuten sitä hevosensellaasta pruukaat hommata? Meiltäki loppuu ny öuomulannoottehet, kun Pippinressukkaakaan ei enää oo.
VastaaPoistaEnsimmääset omput on muuten ruvennu mätkähtelemähän maahan. Son sen merkki, että non kypsymäs.
siis luomulahhnnoottehet...ja sellaasta piti viälä sanoa, notta mullon viimeaikoona lunssat peruuttanu, kun oon heti ensimmäästen merkkien ilimaannuttua ottanu sellaasta apteekkirohtoa, johonon ceevitamiinia ja sinkkiä.
VastaaPoistaAiemmin kyseltiin ja haettiin hevosvoimaa sieltä sun täältä, jopa Siikajoelta saakka, mutta nyt olemme hakeneet muutaman kerran tutuilta seurakunnasta. Heillä on hevosten lisäksi vuohia, koiria... se perhe, jonka äiti ompelee niitä koiravaljaita!
VastaaPoistaMeillä on sellainen sopimus, että maksamme lannasta johonkin lähetystyön kohteeseen.
Anna vain maatöiren olla ja uskotahan, että Lääkäreistä parhain saa sut parantaa. Siunausta ja voimahalit!
VastaaPoistaKiitos Millanille ja Mansikille hyvistä neuvoista ja terveisistä.
VastaaPoista