Lapinmatkapäiväkirja osa 2

Torstaiaamuna puuroaamiaisen ja eväiden pakkaamisen jälkeen suuntasimme Metsähallituksen autiotuvalle. Sen lähistöllä on suomaastoa, josta olemme monena suvena keränneet talven (tai useamman) kakkumarjat. Otin mustikanpoimurinkin mukaani, vaikka jo harjun yli kävellessämme mustikkasato näytti heikolta. Rinteessä on tavannut olla mustanaan marjaa, niin että on ollut vaikea malttaa kulkea vain ohi. Koetimme pitää yllä ripeää patikointivauhtia eksyttääksemme verenimijät. Matkaan meni noin 35 minuuttia. Ensi töikseni kävin rannassa napsimassa kuvia.

 Kyllä tästä vedestä tohtii pakkikahvit keittää. Kuten kodalla teimmekin. Sen jälkeen, kun olimme ensin kierrelleet tunnin talvitien varressa olevia soita. Turhaan. Ei yhden yhtäkään hillaa. Ei edes raakoja. Jaa, rantasuolta taisimme pojan kanssa molemmin poimia yhden kumpikin...

Kodassa tulen ääressä olimme turvassa hyttysiltä, siinä oli mukava levähtää ja syödä eväitä. Myös autiotupa oli tällä kertaa paljon siistimmässä kunnossa kuin männä suvena. Roskiksesta kaivoin mukaamme muutaman tyhjän viinapullon, ja pojan kanssa hetken nakeltiin takaisin liiteriin sieltä ulosvaluneita klapeja. Sitten nuotio sammuksiin ja paluumatkalle. Askel painoi, vaikka astiamme olivat tyhjiä. Niinpä matkalla ottamani kuvakin on aivan samea, kun hikisenä höyrystytin linssin.

Palatessa kuljimme eri reittiä ja epähuomiossa kävelimme kammin ohi. Kellosta huomasin, että meidän on täytynyt mennä jo ohi, kun olimme käyttäneet matkaan kolme varttia. Silti olimme jo yhdeltä takaisin ja koko iltapäivä aikaa ahkeroida puuplassilla. Välillä mies teki ruuaksi minestronekeittoa ja minä tein lättytaikinan (johon tuikkasin tietty aamulliset puuronrippeetkin pellavansiemenineen kaikkineen), jota mies sitten alkoi jälkiruuaksi paistaa ulkona muurikalla. Sauna lämpesi ennen kuutta ja ennen saunaan menoa peiteltiin taas puut. Mutta sitä ennen otin kuvan aikaansaannoksestamme.

Tosin paljon pinottavaa klapikasaan jäi vielä seuraavillekin tulijoille. (Mökki on sellainen osakemökki, meitä on puolentoistakymmentä osakasta siinä.)

Saunan ja uinnin jälkeen menin sänkyyn jo kahdeksalta, tosin uni ei tullut ihan heti. Unessa olin kuitenkin siinä vaiheessa, kun mies tuli yhdeltätoista nauraen kamariin minut herättämään. Mies oli unenpuutteessaan alkanut laskea lampaiden sijasta poroja. Neljäänkymmeneen päästyään oli pokka pettänyt. Kännykkäkameran videolta minäkin sitten aamulla ihmettelin mökin ohittanutta tokkaa. Jospa saisi sen videon tähän jossain vaiheessa...