Kiveä

Nyt ei taas meinaa ehtiä kirjoittamaan, kun saunaan pitäisi joutua, mutta laitan pari kuvaa siitä, mitä mieheni on puuhastellut mm. pihassamme sillä aikaa, kun mä olen kulkenut tällä viikolla töissä.

 Ekassa kuvassa on entinen ongelmakohta (hetkeksi ratkaistuna). Siinä oli tähän muuttaessamme jokin puska, taisi olla korallikanukka. Ihan sievä, mutta tiellä, ja sen juuristo oli rikkaruohon vallassa. Raivasin sen pois ja tein tilalle kukkapenkkiä. Joka kasvoi umpeen muutamassa vuodessa. Aina se myös tallaantui, kun pyörätelineestä haettiin pyöriä. Alkukesällä, kun mies hajotti pation, hän raivasi puolestani myös tuon rikkaruohopesäkkeen. Ruohotuppaiden alta paljastui sora, johon kesän mittaan alkoi kasvaa uutta rikkaruohokasvustoa. Mutta nyt on mies kaivanut sen pois ja asetellut  kivistön. Pation reunaan hän laittoi entisen pation alta löytyneet ontot sementtijalustat, jotka täytin mullalla ja joihin istutin sitten ahomansikkaa ja suikeroalpia.

Innostuttuaan mies jatkoi kiveyspuuhaa ja mellasti matontamppaustelineen alustankin uuteen järjestykseen. Sielläkin oli kiven välit pehkoontuneet, sateiden ja laiskan emännän takia. Laiskuus tässä yhteydessä tarkoittaa ainakin kahta asiaa: ruoho oli päässyt kasvamaan vähän käytetyn tamppaustelineen alle, enkä sitä ollut viitsinyt sieltä koko kesänä ruokota.  Naapurin puolelta tunkee aidan raosta tuota yhtä rianroskaa. olikos se jokin pihlaja-angervo vai mikä. On mokoma sitkeämpi ja ahkerampi kuin minä.