Puutarhailoja ja -arvoitus

Kaikenlaista... kesäkonferenssi, koulun aloitus... mutta olkoon ne nyt tällä erää ruotimatta. Mukavasti meni molemmat.
Tänään kun oli lyhyempi päivä, ennätin kotona pihallekin. Kasvihuone ja kohopenkki kaipasivat kastelua, ja aina sitä ruosimista siellä riittää. Keräsin ensimmäiset tuleentuneet härkäpavut. Taitoin mukavan kokoisen kesäkurpitsan salaattiin. Ensi kesänä taidan laittaa kesäkurpitsaa kasvamaan pelkästään ulos kohopenkkiin, enkä enää yritäkään sitä suotta kasvihuoneessa, koskapa se näyttäisi paremmin menestyvät ulkosalla, kumma kyllä.
Revin pois loput vuorenkilvet, jotka oli tarkoitus tänä kesänä hävittääkin, samalla kun patiokin. Viitsisi vain ruveta heiluttamaan lapiota, että saisi koko nurkkauksen käännettyä ja rikkaruohojen juuret kompostiin. Ja sitten tarttis fundeerata, mitä siihen tilalle. Mutta oikeastaan en saa antaa itselleni lupaa tänään puuhailla kovin kauaa enää puutarhassa. Toin vähän töitä kotiin: ainakin pitäisi piirtää vielä kymmenkunta naulakkonimilapun aihiota, jotka mukulat saavat sitten leikata ja värittää.
Jo alkukesästä huomasin kasvilavassani jonkin oudon kasvin, josta en tiennyt, oliko tullut jonkin siemenpussin sisällön mukana vai siementynyt jostain viimevuotisesta. Maistelin kasvia silloin (mukavan makuinen, hieman kaalin tai nauriin makua muistuttava) ja päätin jättää sen kasvamaan ja katsoa, mitä tuleman pitää. Vaikka nyt olen katsonut ja katsonut, en edelleenkään tiedä, mitä piti tuleman:

Enää niitä ei myöskään voi oikein poiskaan repiä, sillä herneet ovat kietoutuneet niihin kärhöillään. Yritin rajata kuvasta rikkaruohoja pois, mutta se on mahdotonta. Muutama raaka tomaattikin pääsi kuvaan.
Otin kuvan myös loppukesän suosikeistani, malvoista ja malvikeista. Ruusumalvan soisin leviävän tähän perennapenkkiin laajemmastikin. Eiköhän se sen teekin vuosien saatossa.

Harmi vaan, että mies siirsi asuntovaunun tienposkesta hetkeksi tämän perennapenkin viereen ja samalla tallaantui/ irtautui useampi kesämalvikin kukkavarsi. Onneksi hän siirsi vaunun sitten talon ikkunattomaan pohjoispäätyyn. Oli sekin temppu, koettaa kieputella tonnin painoinen 6-8-metrinen rekkules koivujen ja kuusien väliin. Meinasin kirjoittaa, että sinne märäkköhön, mutten sentään sitä toivo.

Vielä lopuksi eräs kasvijuttu, vaikkei se liitykään puutarhaamme. Kaupungille pyöräillessäni viime päivinä useampaan kertaan olin ihmetellyt ihanaa tuoksua, joka tuntui seuraavan minua miltei koko matkan. Ensin kuvittelin seuraavani jonkun parfyymijälkeä, mutta kun sama haju tuntui aina uudelleen, aloin etsiä katseellani muita mahdollisia hajulähteitä. Mitään laajoja kukkaistutuksia ei reittini varrella ollut. Sitten hoksasin kääntää epäilykseni lehmukseen. Kirkon pihassa viimein sellaista pääsin nuuhkaisemaan ja löysin ihanan tuoksun lähteen, kukkiva lehmus. Poimin maahan pudonneen kukkasen taskuuni.