Pienille ritareille sankarileikkeihin

Tässä yhtenä päivänä yhdentoista poikaoppilaamme kesken oli pientä vääntöä siitä, kuka saa käytellä miekkoja. Meillä on eskariluokassa kaksi pehmomiekkaa, jostain solumuovista, ja niihin vielä kilvet. Lisäksi on pari muovimiekkaa. Kuitenkin sankareita on miltei tusina. Muistin siinä, että olin nähnyt jossain puutarhan nurkassa lojumassa jouten niitä sinisiä kaapinkulmien pehmusteita, joita talteen keräsimme vuoden 2006 keittiöremonttimme yhteydessä. Niillehän on ollut jo monta uusiokäyttöä: ulkovaraston katon vuoraus, ruosteisen mattotelineen verhoilu, suojaksi ettei matot ym. sotkeennu ruosteeseen, ja viimeksi vielä omenapuiden runkojen suojana pupujen hyökkäystä vastaan. Mutta nyt nämä pätkät saavat jalostua miekoiksi. Yhden koekappaleen vein jo koululle, ja eräs kultamussukkani hoksasi heti, mikä siitä on tulossa. Talonmies lupasi tuoda rullan silverteippiä, jolla koetammme avustajan kanssa näistä väsätä kelpo aseita.

Aikanaan emme ostaneet omille pojillemme lelupyssyjä, ja kyllähän he kuitenkin niitä itse väsäsivät dubloista tai puiden oksista. Äidin suureksi huoleksi ja pieneksi harmiksi. Mutta nyttemmin jossain  varhaiskasvatuskoulutuksessa kuulin, ettei lasten sota- ja aseleikeistä tarvitse niin kauheasti olla huolissaan, koska yleensähän lapset eivät leiki tappamista vaan he leikkivät ihan vain olevansa sankareita.