Syyttelyitä ja kissikin sylki

Olipas taas unet. Olimme menevinämme johonkin etelän kaupunkiin seuroihin. Taisivat olla KL:n kesäpäivät. Mutta lädimme sieltä vinkiäätte pois sen jälkeen, kun ensimmäinen puhuja oli oikein hyvästi läsnäolijat haukkunut ja syyllistänyt siitä, ettei paikalla ollut enempää väkeä... Paluureittimme piti kulkeman Halkivahan ja Porin kautta sukuloiden, äiti mukamas siellä suunnalla asui. Ennen kuin lähdimme, eräs tuttavani lauluporukastamme kertoi antaneensa yhteystietoni jollekin naiselle, joka olisi ilmeisesti halunnut pyytää meitä jonnekin laulamaan. Siellä äidin luona kai jo ollessamme kännykkäni soikin. Soittaja esitteli itsensä kohteliaasti nimellä Kerttu Kälele ja kysyi sitten, mitä olin ajatellut tehdä lauantaina 1.9. Sanoin ensin, että mulla on silloin työpäivä, mutta harmikseni olen auttamattoman rehellinen ja korjasin samantien, että eikun se työpäivä onkin 8.9. mutta mainittuna päivänä vietän varmaan vapaa-aikaa perheen parissa. Silloin se Kerttu alkoi vaahdota jotain syyllistävää. Minä ärähdin takaisin, että missä tarkoituksessa hän alun alkaenkaan kyseli ajanviettoaikeistani, oliko hänellä jotain asiaa tuohon päivään liittyen. Kävi ilmi, että hän soitteli Lions Clubin edustajana. Mutta kuitenkin hän vetosi jopa kirkkoherramme nimissä, että meidän pitäisi johonkin tilaisuuteen saapua viihdyttämään. Siinä vahingossa sitten tulin katkaisseeksi puhelun, enkä yhtään harmitellut, ettei LC-Kerttu enää soitellut takaisin. Vasta hereillä ollessani tulin tajunneeksi, että lauluporukkammehan laulaa ainoastaan seurakuntien/ hengellisissä tilaisuuksissa. LC:t, MC:t ja FC:t pärjätkööt ilman meitä.
Mutta se kissa. Vissiin siellä etelän kaupungin kaduilla satuin nenäkkäin katukatin kanssa. Se oli isokokoinen ja huonossa kunnossa. Se sähisi ja sylki päälleni, niin että tunsin roiskeet käsissäni. Minun piti heti päästä pesulle, kun pelkäsin kissan kantavan jotain tauteja. Kävinkin käsipesulla jossain ihme pisuaarissa, paljain jaloin ja heti tunsin, että nyt pitäisi saada pestä jalanpohjatkin... Kissa kuitenkin oli vähän rauhoittunut, keräsi hoivattavakseen tyynyjä ja vaateresuja, ja yritti niitä imettää. Säälitti tuollainen elukkaparka. Luultavasti se tuli uniini sen siiliparan takia, jonka murhasta uutisoitiin Kauhajoki-lehdessä. Ja ehkäpä osaan jäljittää myös, mistä nuo syyllistämispätkät tulivat.