Eileen ehtoolla kun uhaattihin hallalla, menin perästäki pihalle kattelemahan jotaki roitia perunanvarsien ja kesäkurpitsojen päälle. Ei ne mun kateharsoni hamoos ollu, mutta oli vähä onhoosta, pari soiroa ja siinä soli koko laharin vähäänen. Verin sitte isoon pulukan perunanvarsien peitooksi, ja pari tyroksilootaa. Sitte vasta havaattin, jotta mansikankukat mun ny ainaki pitää suojata, jos meinaan hallaa pelijätä. Lähärin kollaamahan markiilta lisää trasua, kun ne mun riepuni ei peittäny koko plassia satikas kun kesäkurpitsoolle ei piisaanu ollenkaa. Rookasin katoksen alta sellaasia hopian färisiä auton peittoja, nehän on sopevan keviöötä. Jo rupes fällyt piisaskentelemahan.
Motin tänään kuvan, kun olin mansikkamaan riisunu. Näköö jotta on kukkia. Ja näköö kuinka moskaanen mun mansikkamaani on. Son aiva armon varas, jos satua tuloo, eikä emännän ahkeran hoiron varas. Sanoovat, jotta mansikkamaa pitää uusia oliko peräti kolomen vuoren perästä, no kumminki jotaki viiren vuoren väliin. Tämon ollu näillä sijoollansa jouki kymmenen vuotta, ja kyllä mun tulis surko kääntää maata, joka nuon viä kukkii.
Tuosta kuvasta ei vissihin ihan eroota, jotta siinon vasemmalla lipstikan takana valakosipulia ihan fällynä. Seas on joku isoompi valakosipuli, mutta sitten niitä pieniistä siemensipuliista kasvanehia, jokka koitan syksyllä istuttaa vähä harvempahan, jotta ens suvena kasvaasivat isoommaksi.
Pitääköhän mun tänehtoona taas levittää roitia kasiven päälle? Havaattin tuos, jotta se pulukka ja tyroksiloorat on aina vaan kohopenkis perunooren suojana. No, olokohon ny viä ens yön.
Oi sentään. Kukkamäärästä päätellen sulla on pian siellä komia mansikkamatto :)
VastaaPoista