torstai 14. kesäkuuta 2012

Norjan reissu 2012, osa 3b, finaali

Olen jo kirjoittanut aikaisemmin, että lauantaina vierailimme Plantasjenilla, mutta laitanpa siitä vielä kuvan:

En ollutkaan ennen Plantagenilla käynyt, kun ei tässä likillä sellaista ole. Onkohan niissä kaikissa noin viehkot ja käytännölliset ostoskärryt? Ihana kauppa, tällaisissa voisin minäkin innostua kulkemaan shoppailemassa! Ja mikä oli shoppaillessa, kun toisen pihaan ja toisen lompsalla sai valita kukkia :D (Apropos, istutin sitten vielä sunnuntaiaamuna sen verenpisarankin, kysyttyäni Dalian mielipidettä. Valitsin penkkiin yksivuotisia, koska perennoja Dalia voi halutessaan saada vaikka Tonelta.)

Lauantaina tuli käveltyä paljon, vaikka kukkakauppaan menimmekin autolla. Emme olisi saaneet kymmentä multasäkkiä muuten följyymme. Illan päätteeksi lähdimme kävellen miehen kanssa vielä Daliaa vastaan, kun hän pääsi töistä. Makalla bongasimme edelleen kauniita kukkia sekä rutkakaupalla isoja etanoita, jotka sade oli ajanut asfaltille. Tässä kuva yhdestä. Mutta olisittepa nähneet sen, joka pääsi karkuun!

Emil oli päivällä sopinut fru Bjönnesin kanssa, että mennään sunnuntaiaamuna Fossnesiin luterilaiseen jumalanpalvelukseen Leksmannsmisjoniin, so. maallikkolähetykseen. Niinpä sitten mentiin, bunicu tuli mukaan. Saarnasta ymmärsin sen verran, että tekstinä oli Valitusvirret. Mutta onneksi oli laulukirja, josta pystyi laulamaan mukana, koska melodiat olivat perinteisiä. Erityisesti ihastuin Sangbokin lauluun numero 522, jonka ilokseni löysin juutuubista:



Jumiksen jälkeen juttelimme ihmisten kanssa, jotka ihastelivat koolla olleen seurakunnan kansainvälisyyttä, vieraita Romaniasta (bunicu Petru) ja Suomesta (met). Lupasimme myös eräälle nuorelle naiselle rukoilla hänen puolestaan, oli menossa tenttiin, jonka läpäistyään lähetystyöhön, jHs.

Kotona odotti Dalia valmiin ruuan kanssa. Oli ehtinyt leipoa omenapiirakkaakin :) Syönnin jälkeen harjoittelimme vielä kerran Lasse Heikkilän laulua "Niin kuin on hanki valkoinen" tarkoituksenamme esittää se iltapäivällä Betel- kirkossa, joka on siis helluntaiseurakunta. Dalialla oli muutakin vastuuta, viulusäestyksiä muussakin musiikissa sekä puheenvuoro aiheesta siunaus. Puheenvuoro toteutettiin "pöydän ympärillä", siinä oli neljä ihmistä, joista yksi haastatteli kolmea muuta. Maahanmuuttajien norjankieltä oli helpompi ymmärtää kuin natiivien, kas kummaa. Mötepunktiin tuli koko ystäväperheemme isoisästä ruveten. Tosin vanhimmat kaksi lasta olivat viikonlopun Örebrossa, mutta normaalisti myös he osallistuvat seurakunnan tilaisuuksiin, vaikka ovat jo täysi-ikäisiä!! Onneksi tytär ehti palata sunnuntai-iltana kotiin, niin että saimme tavata hänetkin. Esikoinen missattiin, koska hän jatkoi Ruotsista Romaniaan. Kaikkea ei voi saada... Mötepunktin päätteeksi seurustelua, meitäkin jututettiin, ruotsin, norjan ja englannin kielellä. Osasipa joku suomeakin: "Aja hitaasti!" (Haluan vielä mainita erään pikkupojan - ehkä 3-vuotiaan, joka ihastutti minua upealla tanssillaan koko illan musiikkiesitysten ajan. Pikkuvideonpätkänkin hänestä otin omaksi ilokseni, vaan en julkaise. Mietin, mikähän taiteilija hänestä mahtaa tullakaan. Ehkä saan sen joskus tietää. Dalia tunsi perheen.)

Sunnuntai-iltana otettiin vielä rutkakaupalla ryhmäkuvia, sitten katsottiin koko viikonlopun kuvat. Lisäksi Dalia ehti vielä pujotella itselleen yhden kaulanauhan ja muutaman rannekorun tuomistani puuhelmistä. Jätin vielä valikoiman helmiä, jos nuorempikin tytär haluaisi tehdä oman rannekorun, vanhempi jo ehti tehdä kotiin palattuaan.
Maanantaina sarja hyvästejä, enkä taaskaan pystynyt siihen kyynelittä, vaikka Dalia koetti sanoa "don't cry".

Paluumatka samaa tietä kuin tullessa, auton kyydissä matkatavaroiden lisäksi aimo nivaskat tuliaisia, joista vain murto-osa itse ostamiamme (= lefsaa). Oslon jälkeen auto säikäytti meidät pahalla äänellä. Pysähdyttiin tien sivuun, mutta mitään outoa ei löytynyt. Mies päätteli, että huono tienpinta aiheutti räklättävän äänen. Ja niin vain oli toinen ääni kellossa, kun tultiin uudelle pinnoitteelle. Luojan lykky!

Yöpyminen samassa mökissä kuin tullessa, tiistaiaamuna alkoi matkan viimeinen osuus. Alkumatka sumussa, päivän mittaan sää komistui koko ajan, Suomen puolelle tultaessa yli 20 astetta ja ilmastointi.


Tapasin matkani aikana vielä toisenkin ihastuttavan lapsukaisen, vain ohimennen auton ikkunasta: kun olimme liikennevalojonossa Umeåssa, eräs äiti tuli kolmen pikkulapsen kanssa kävelykatua pitkin vastaan, pyöränsä perässä oli kärry, jossa istuva tummatukka vilkutti kaikille jonossa kököttäville. Me ainakin vilkutimme takaisin, varmaan myös kohteliaat ja sosiaaliset ruotsalaiset.
Vaikka olenkin opettaja, niin ei mua silti haittaa tavata pikkulapsia lomankin aikana!

Useista levähdyspysähdyksistä pisimmän teimme sukuloimassa Keminmaassa, ja viimeisimmän n. 30 km ennen kotia erään nevan laidassa tsekkaamassa hillankukintatilanne: en nähnyt edes valokin lehtiä. Mutta kävinpä pusikossa.

Vielä tänäänkin on autoa tyhjätty ja siivoiltu, kun energiaa ei ole oikein riittänyt ripeään toimintaan. Neljä yötä kohteessa, kaksi matkalla, tahtoo sanoa, että matkoihin meni n. 48 tuntia. Mutta kun lentäenkin matka kestäisi yhteen suuntaan kymmenisen tuntia, vaikkei ole tuon kauempana!

Tämä tästä.

2 kommenttia:

  1. Luin koko matkakertomuksen ja "ajelin" näin perässänne. Kävin siis Norjassa kanssanne. Maisemat olivat kiinnostavia ja vaihtelevia. Ehditte nähdä monenlaista elämää, joka toi vaihtelua arkirutiineihin. Hyvin selvisitte pitkästä matkasta. Teille on varmaan kertynyt paljon kuvia, koska olette reissanneet Norjassa useita kertoja. Komea silta olisi tuonut minutkin ulos autosta ihailemaan sitä. Sillat ovat sellaisia kohteita, jotka inspiroivat mm. runoilijoita. Matkan jälkeen saatte nyt levätä ja kerätä voimia uusiin haasteisiin! Hyvää kesää!
    Paavo

    VastaaPoista
  2. Kuvia on kertynyt kyllä, mutta suppealta alueelta, koska kohde ei vaihdu. Tosin tämänvuotinen Verdens Ende oli meille uusi vierailukohde.
    Vaikka meillä Heikki kuvaa komeita siltoja, niin kyllä minäkin silloista pidän. Kaikkein eniten pienistä herttaisista kapeista silloista, joko kivisistä tai puisista.

    VastaaPoista