Tsekkasin tuossa parin vuoden takaisen edellisen Norjan matkapäiväkirjani. Väistämättä tulee näköjään toistoa, koskapa olemme tykästyneet vakioreittiimme. Tämä oli nyt viides käynti Norjassa, kahdeksas kaiken kaikkiaan saman ystäväperheen luona kolmessa eri maassa.
Kalixin, Luleån ja Piteån jälkeen tulee Skellefteå, Umeå ja sitten Örnsköldsvik, josta alkaa maisemareitti Höga Kustenilla. Toki jo sitä ennen runsaasti kaunista katseltavaa, mm. aiemmin mainitsemani Jävre. Höga Kusten päättyy siltaan, joka teki suuren vaikutuksen heti ensimmäisellä kerralla. Kaksi tornia näkyi monta kilometriä ennen sillalle saapumista. Melkein joka kerta siitä on otettu kuvia, niin nytkin menomatkalla. Palatessa se oli sumun peitossa.
Höga Kusten Bron jälkeen ei ole enää pitkä matka yöpaikkaamme Antjärniin. Berengren vuokraa stugaa ja kahta lägenhetiä kulkijoille. Olin nytkin varannut emailitse meille bastustugan yhdeksi yöksi mennessä, mutta nyt varasin yöpaikan paluumatkallekin. Silloin muistimme jo ottaa jokusen kuvankin paikasta.
En ollut aikaisemmin nähnyt tällaista "seinäkukkasta", olin tosin lukenut, että omppupuun voi pakottaa kasvamaan näinkin, tilaa säästäen. Mies otti parempi kuvia, mutta tämä on mun kännykällä ottamani. Se känny meinasi muuten tehdä mulle tenän, ja hetken näytti siltä kuin se olisi hävittänyt kaikki ottamani kuvat, mutta mies taikoi ne esiin pienentämällä tallennusmuotoa.
Mennen tullen siivosimme jälkemme, sitten matka jatkui kutakuinkin hyvin nukutun yön jälkeen. Minä nukuin hyvin, mies kutakuinkin. Mennessä kohti Sundsvallia, josta käännös länteen, Ångeen, ja jälleen Älvrosissa vessa-, kauppa ja ruokatauko. Mies osti parranajokuokkia ja kävi vessassa parturoimassa. Vessan roskiksessa oli jotain ruskeaa, jota ensin kuvittelin ä-äksi. Vasta paluumatkalla samaisessa veskissä hiffasin, että nuuskaahan se...
Toinen ajopäivä on niin ikään kahdeksisensataa kilometriä. Ajelimme rauhallista vauhtia, koska mies seurasi kulutuslukemia ja koetti pitää ne mahdollisimman alhaisena, alle neljässä litrassa. Se onnistuikin vallan hyvin alamäkiä hyväksi käyttäen. Elverumin jälkeen tuli kiertotie, joka lisäsi puolisen tuntia ajoaikaa, mutta reitti oli viehättävä. Olimme perillä Tönsbergissä Norjan aikaa puoli seitsemän jälkeen, lähes 12 tunnin ajon jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti