Pitkä-Jussi

Johanneksen ja Juhanin päivä.

Meillä pitäisi olla lukuvuoro kirkossa. Emme me nyt ihan pelkästään sen vuoksi jääneet kotiin jussinviettoon, mutta painoi sekin vaakakupissa. Mieluinen vastuutehtävä, joka lopsahtaa kohdalle muutaman kerran vuodessa, ja turhan usein on käynyt niin, että meille nakattu vuoro ei ole passannutkaan syystä tahi toisesta. Vuorot tulevat sähköpostitse listana muutamaksi kuukaudeksi kerrallaan.
Messusta polkaisemme kiireen vilikutesta kotiin hotaisemaan vihreää kastiketta riisin ja kanan kanssa ja sitten pakkaudumme miehen ja tyttären kanssa hikiseen autoon parin kolmen tunnin ajoa varten, noukitaan poika matkalta kyytiin ja mennään juhlimaan valmistujaisia. Kuopus ja Esikoinen eivät nyt lähde följyyn.
Jäämme sille tiellemme yöksi, ties vaikka pääsisi pulahtamaan Kemijokeen. Jos pohjoisessa on näin lämmin kuin täällä juhannuspäivänä, niin sitten pulahdan. Muussa tapauksessa jätän talvitakin riisumisen elokuulle Vuontisjärveen.  
Juhannuskirkkoon menimme kävellen. Vaatteita oli liikaa kävelyyn, mutta ei yhtään ylimääräistä kirkon penkissä istuessa. Kapusimme tapamme mukaan parvelle, mutta siellä olikin ovessa "Työmaa-alue. Pääsy kielletty" -kyltti. Olimme kyllä sellaista vähän matkalla aanailleet, kun lehdessä oli kuva urkujen rakentelusta. Mutta kun alas ei ollut laitettu sitä köyttä portaiden tukoksi, jolla tavallisesti on kirkkoväelle ilmaistu epäys, niin kokeilimme kepillä onneamme.
Iltapäivän vietimmekin sitten tapulissa. Kuten arvelinkin, näin lomaviikonloppuna liikkeellä oli ulkopaikkakuntalaisia matkustavaisia, joilla sukuyhteyksiä tänne. Jäätelö maistui asiakkaille kuuman hautuumaakierroksen jälkeen. Ja pieni juttutuokio tapulin viileydessä. Muuten sitten istuimmekin päivystämässä tapulin ulkopuolella, lueskeltiin samalla, mies teologista kirjallisuutta, minä virallista (Alivaltiosihteerien Virallisuus tai henki). 

Heikää nyt hetkeksi, ja Jussin jatkoa