Lähetys

Joskus minua suorastaan pelottaa toisinaan ilmenevät "ennustajanlahjani". Tänään keskipäivän jälkeen keittiössä leikatessani ruislimppua viipaleiksi näin ikkunasta postiauton ajavan ohi. Toi päivän postit laatikkoon. Mutta pienen hetken kuluttua näin sen ajavan takaisin päin ja kuski näytti puhuvan kännykkään. Heti paikalla muistin Millanin posteljoonin kohtaamisen ja aanailin, että tietenkin postimies on tulossa meidän ovellemme jostain syystä - ja minä olen aivan kauheissa vetimissä, pinttyneen likaisissa topissa ja trikoosortseissa. Eikö mitä, kohta ovikello soi ja huikkasin tyttärelle, että mä jotenkin arvasin tämän.
Äärimmäisen ystävällinen, reipas, sosiaalinen ja avulias postimies toi kaksi pakettia ja pyysi minulta kuittauksen. (Ja kuittien kanssa näpsäkästi samassa nipussa oli meidän päivän postit, niin ettei minun tarvinnut vaivautua laatikolle!) "Tämä toinen on aika painava, kannanko sisälle?" En kuitenkaan kehdannut päästää postimiestä näkemään, että huusholli on yhtä räjähtäneen näköinen kuin huushollerska. "Jättäkää siihen vain. Isäntä on jossain lähistöllä, hän voi nostaa."
Sivuseikkana mainittakoon, että paketit eivät olleet minulle, eivätkä edes isännälle. Kuopus oli tilannut netistä jotain, varmaan soitinrakennuskamaa.

Tuosta pukeutumisesta vielä. Mulla on rutkakaupalla mukavia nättejä kesämekkoja, mutta niitä ei tule käytettyä. Jos menemme jonnekin, menemme tavallisesti pyörällä, ja silloin mekko on turvallisuus- tai siveellisyysriski. Ja kotona pidän koko ajan sellaisia rynttyitä, ettei tarvi varoa, roiskuuko rasva vohvelipannusta tai multainen vesi kompostinkannesta.

Tänään on ollut aivan hyvä päivä, tosin juhannussiivoukset eivät edisty. Yleishyödyllistä hommaa kuitenkin hoidettu tapulikahviossa - ja vähän hautuumaallakin. Käväisin Olavin haudalla ja sitten taas myös lajittelemassa vähän sekajäteastiasta tavaraa maatuviin ja energiajätteeseen. Kotiin palattuamme nuoret kävivät syömässä ja mies soitteli esikoiselle. Nyt vielä saunaan lämmittämään tapulissa kohmettunutta kroppaa.