Johan nyt on markkinat!

Taas tänään tuntui siltä, että "mua ei tarvita joukkopaikoos". Ei kylläkään tällä kertaa (pelkästään) siksi, etten olisi osannut käyttäytyä. Kun olin käynyt viemässä kirpparipöytään kirjoja, vauvanlakanasetin ja pari miniroskista ja kun yritin jatkaa matkaani kenkäkauppaan, huomasinkin torin kulmilla, että kävelykatu on ihan tukossa: kojuja ja ihmisiä. Kaarsin sitten autotielle päästäkseni nopeammin eteenpäin ja puikahdin takaisin ihmisten sekaan vähän ennen sitä kohtaa, missä muistelin kenkäkaupan olevan. Mutta vaikka miten kuikuilin, en löytänyt kenkäkaupan kylttiä. Aloin epäillä muistiani ja nöyrryin kääntymään kävelykatua takaisinpäin, jospa se liike olikin jo ennen liikennevaloja. Katsoin viisaammaksi pysäköidä fillarin hetkeksi telineeseen (vaikka ehkä se oli tarkoitettu terassiasiakkaille?), jotta pääsin sukkelammin etuilemaan ihmisiä, jotka lorvailivat joutavaa rojua haalimassa. Löysin minä jonkinmoisen kenkäkaupan, jonka nimi oli kenkä casa(!??!?), ja nimestä huolimatta menin sisään, vaikka tiesin, etten siellä saisi plussaa. Olisi siellä ollut jokunen ekkokin, mutta kun ei ollut näkösällä kokoani, niin lähdin sovittelematta pois, otin pyöräni ja päätin yrittää katsastaa kävelykadun loppuun asti vielä kerran, jos vaikka olisin missannut vanhan tutun plussaliikkeen.  Kauheasti ihmisiä, mutta ei yhtään tuttua, jonka olisin tuntenut paikkauntalaiseksi ja jolta olisin voinut kysyä, missä se liike nykyään on. Päätin suunnata kirjastoon. Siellä ei ainakaan olisi hulinaa, voisin lainata Pratchettia, jota tytär kyseli kesälukemiseksi. Ja TAATUSTI kirjastossa osattaisiin neuvoa, mistä löytyy kenkäkauppatietoa. Mutta kas, kesälauantaisin kaupunginkirjasto onkin suljettu. Kotimatkalla näin sitten yhden tutun naisen, joka vahvisti epäilyni, Sivulan kauppa on lopettanut jo aika päiviä sitten.
Mä tykkään kotikaupungistani enemmän sellaisena kuin se on suurimaan osan vuotta: hiljaisena ja kuolleena.

Mies ehdotti, että käytäisiin katsomassa hh:n valikoima. Ja käytiinkin. Useiden sovitusten jälkeen olin löytänyt yhden parin, joka oli melkein riittävän hyvä. Mutta mies ei kuitenkaan suositellut ottamaan 80€:n riskiä. "Etsitään vielä", ja niin käytiin sitten marketissakin, jossa jo eilen ruokaostosten yhteydessä vilkaisin yliolkaisesti ja -mielisesti popoja, joiden en uskonut sopivan pitkille kävelymatkoille, enkä mihinkään muuhunkaan. Jälleen useiden yritysten jälkeen olin saanut jalkaani melkein hyvät reebokit ja adidakset, mutta ei vieläkään nappiin. Sitä paitsi, en ehkä sittenkään olisi kehdannut pitää niitä mekon kanssa, vaikkeivät olleetkaan täysin lenkkarien näköiset.
Siinä tarjouskoreja penkoessa ihmettelin ääneen, mitä järkeä on teettää ja kaupata kenkiä, joita ei voi käyttää. Pitäisi olla suutareita, jotka tekevät kengät mittojen mukaan. Vielä on yksi isompi kauppa tsekkaamatta. Argh. Mutta jos sieltä löytyisi, niin olisi se vaivan väärtiä kuitenkin.