MINEN OO KUOLLUNNA

Vaikka auton kanssa yhteen otattelinkin ja vaikka sen jäljiltä sekä kylki että niska aristaakin (ja vaikka siksi jätämme nyt kyllä Kuusamoon ajelun väliin), niin kutakuinkin normaalissa voinnissa lienen. Siitä taas vähän tojistetta:

Karseen muotoinen kuva ehkei ihan yhtä karseen muotoisista nisuista: kahdeksan leetaa eli lonkaa ja muutama pellillinen käiväröötä, se mitä kahden nestelitran taikinasta tulee. (Millanin ompuista sose taikinalevylle, sitten päälle kaneli-sokeria ja tötterölle.) Tällä kertaa leipomapäivän valinta sujui ihan nappiin, kiitos säätiedotusten, jotka varoittelivat Lappia lumisateista. Vaikka leipomisen ajan eilen oli poutaa, niin kylmää piisasi. Satelu alkoi iltapäivällä. Ja kun piipahdimme tapulilla varaamassa perjantaille päivystysvuoron, niin palatessa kylmä sade kasteli reidet tuulipuvun läpi vilutukseen saakka. Onneksi oli hanskat, huivi ja huppu.

Sitten tätä manaamaani ompelua. Yhden lehtikeräyskassin vein jo eilen tapulille, mutta nyt teen molemmille siskoille tällaiset ja sitten lisää myyntiin, jos ensimmäinen tekee kauppansa. Sää on edelleen omialtaanen sisätöihin.
Niin, olisi mulla erinäisiä muitakin sisähommia, niinkus yhdentoista kysymyksen (ja vastauksen) fundeeraaminen. Kenkäkauppaan lähtöä olen siirtänyt ja siirtänyt. Ehkä huomenna aamupäivällä. Mies tosin väittää, että minun on mahdotonta yrittää löytää kengät, joilla pystyisi kävelemään pitkiä matkoja ja jotka olisivat lisäksi nätit, ihan vaikka hameen kanssa pidettäväksi. Itse luotan kuitenkin ekkoon.