Liesus

Kun tämä postaus pömpähtää näkyvihin, meirän pitääs olla jo hamoos. Johonaki Ruottin puolella. Pääsöö kunnolla loman alakuhun, kun lähtöö eremmäs. Meemmä kyläälemähän Norjan puolelle, samahan perheesehen, jonka tykönä moomma käyny joka kesä vuoresta 2005 asti, mihinä milloonki. Mihinä ovat sattunu olohon. Mukulat jää meille kotomiehiksi. Kastella ei ny pihalla tartte, siittä on piretty mures ny horviksi Korkiammalla kärellä. Mutta tyhyjäälövät postilooran, kastelovat klasihuonehes jos tuloo lämpööstä ja räkiä pouta.
Ennen lähtyä sain jotaki äntihin pihas. Justihin ennen juhulia mies rupes hajottamahan meirän lahonnutta kuistia. Ja sai se sen tilalle timpurootua jonkimmoosen kulukutasantehen, jottei aiva kroopilla ollu piha, kun vierahia tuli. Vaikkei ne sitte pihalla tarijennukkaa istuskella.
Mukava kumminki, jotta päästihin erohon siitä joutavan suuresta ja turhanaikaasesta patiosta. Saatihin lisää tilaa. Mä sain luvan teherä plassin laitahan kasvimaan. Mansikoota päätin siihen rustata. Jotaki tuollaasta mustaa pahavia mies mulle lykkäs isoon rullan, kun kyselin mansikkamaan katetta. Tuos kuvas näkyy tuollaanen sementtinen putken pätkä. Soli sokkelina vanahan kuistin alla. Mies kangotti sen pois mun mansikkamaani tieltä, ja toisen samammoosen. Jotaki käyttyä niillekki tarttis keksiä.

Satehien aikahan oon pitäny nuota klasia pois lavan päältä, jottei sitäkää tartte mukulooren kastella. Kun johonaki välis kuivahtaas, jotta saisivat ruohon ajeltua. Jottei oo nurmikenttä aiva uuruomenes kun tuumma takaasi.
Laitoon tuollaasia nimilappoja kukkien juurehen, jotta itte muistaasin, mitä mihinäki on ja jotta muut osaasivat varua, ettei kävellä päältä eikä revitä irti mun istutuksiani.

Viä toinenki kiriootus pitääs mun pois olllesnani tänne ilimaantua, mutta sitte moon hilijaa horvin.