...kun piti taas kattella niin kamalaa unta. Molin olovana johonaki lääketieteellises toimitukses, johona mua leikeltihin ja paikkoottihin. Ja mun käskettihin panna itteltäni käret poikki kaluumien kohoralta. Emmä meinannu, mutta niin ne vain määräs, jotta mun tarttoo teherä. Ja jotta käret tuloo vain parempahan kuntohon, kun ne sitte ommellahan takaasi. Niin mä löin ne ereepoikki (semmä kyllä käsitän, jos yhyren kären saa itteltänsä katkaastua, mutta kuinkas sen toisen saa poikki?) Kohta noliki ommeltuna takaasi, mutten mä niillä tohtinu palio mitää teherä, ei puhettakaa, jottolis tohtinu roikkua käsien varas. Ja kipiästi kaluumia porotti.
Funteerasin ensi, jotta olikohan tuos jotaki sympoolista, mutta sitte havaattin, jotta mun pääs ny oli menny sekaasin kaikki Iigorit Pratsetin kirioosta, ja sitte viä joku kauhia elokuva, johona oli avaruuren eläviä ja yhyrelle ihimiselle istutettihin sellaasen olennon raaja kären paikalle. Jos mulloli käret joinki häjys asennos ja senki tähäre tulivat unihini.
No eikö mun pitäny kattella taas koulu-uniaki. Ja justihin kun olin pääsny kehumasta, jotten oo enää nähäny unisnani päässilimääsiä kakaroota, niin eikö ne taas mua piinannehet. Ja viä liikuntasalis.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti