Haamu taas kirjoittelee. Jos kaikki on mennyt, niinkuin meinattiin, niin tällä hetkellä olemme miehen kanssa mukana Aino-kuoron harjoituksissa Lapinlahdella ennen uusheräyksen kesäseurojen alkua. Kunhan kotiudumme sunnuntaina seuroista, niin voimien mukaan voisin koettaa laittaa taas jotain kuvia ja kuulumisia seuroista/ reissusta.
Laitan tähän siiheksi pari kuvaa jostain aivan muusta. Begonia ei kuulu lainkaan lempikukkiini (eivätkä kryanteemit tai tulilatvatkaan). Itse en aio eläissäni begoniaa ostaa, enkä sellaisia soisi haudallenikaan, vaikkei asia tietenkään siinä vaiheessa enää minulle kuulu, saati minua kiusaa. Mutta iloitsin kovasti kuitenkin kiltiltä tyttöoppilaaltani saamastani begoniasta, joka oli vieläpä suosikkiväriäni, persikkaa:
Alkukesästä se oli kovin kärsivän näköinen, mutta on nyttemmin saanut vähän puhtia takaisin. Millanin zinniakin alkaa mukavasti availla kukintojaan, suloinen väri niissäkin.
Begoniakarsastuksestani huolimatta pihassamme on nyt jo toinenkin kukkimassa tänä kesänä.
Sitäkään en siis tietenkään ole ostanut. Löysin sen hautuumaan roskiksesta. Eipä tietenkään ollut maatuvien roska-astiassa, vaan energiajäteastiassa... Aika kurjassa kunnossahan tämäkin on, mutta kukinnot ovat pirteän väriset. Ties mitä se vielä ehtii tänä kesänä tuossa omppupuun juuressa tehdä. Ja taas näkee, ettei joku (=kukaan) ole meidän puutarhassa huolehtinut rikkakasvien kitkemisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti